
Kangasalta on löytynyt haitallista vieraslajia aurinkoahventa. Aurinkoahvenen hallussapito ja levittäminen on EU:n alueella kiellettyä. Pirkanmaan ELY-keskus seuraa tilannetta.
Aurinkoahvenesta on tehty ensimmäinen varmistettu havainto Pirkanmaalla. Havaintopaikka sijaitsee Kangasalla Vehoniemenharjun alueella lammessa, josta ei ole yhteyttä muihin järviin tai jokiin.
Havainto on sekä pohjoisin että syvimmällä sisä-Suomessa oleva varmistettu havainto. Suomessa aurinkoahventa on aiemmin havaittu pääasiassa Lounais-Suomessa.
Uhkaa alkuperäistä vesieliöstöä
Aurinkoahven (Lepomis gibbosus) on Pohjois-Amerikasta lähtöisin oleva haitallinen vieraslaji, jonka levittäminen ja hallussapito on kiellettyä. Aurinkoahven on ollut suosittu akvaariokala Suomessa ja muualla Euroopassa. Vuodesta 2022 lähtien laji on kuulunut EU:n haitallisten vieraslajien listalle. Lajia ei siis saa tuoda EU:n alueelle, päästää ympäristöön, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää tai myydä tai muuten luovuttaa.
Aurinkoahventen leviäminen uusille alueille on ongelma, koska ne uhkaavat alkuperäisen vesiluonnon monimuotoisuutta. Aurinkoahven on tehokas lisääntyjä, joka puolustaa pesäkuoppiaan aggressiivisesti. Levittäytyessään aurinkoahvenet valtaavat tilaa muilta vesieliöiltä.
”Aurinkoahvenen yleistyessä joidenkin kalalajien, rapujen, eläinplanktonin ja vesien muiden selkärangattomien on havaittu vähentyneen.
”Mainintoja on myös vedenlaadun huonontumisesta, muun muassa samentumisesta, jonka seurauksena uhanalaisen kasvin elinolosuhteet ovat heikentyneet”, kertoo ylitarkastaja Tapio van Ooik Pirkanmaan ELY-keskuksen luontoyksiköstä.
”Torjuminen hyvin haastavaa”
Kangasalan aurinkoahvenesiintymä sijaitsee Vehoniemen harjualueella vedellä täyttyneessä maa-aineksen ottokuopassa. Luonnonvarakeskuksen tutkija on käynyt paikalla tekemässä koepyyntiä. Tarvittaessa ELY-keskus teettää vielä toisen koepyynnin populaation koon arvioimiseksi. Mahdollisista muista toimenpiteistä päätetään myöhemmin.
Aurinkoahventa esiintyy usein yksittäisissä lammissa, joista ei ole vesiyhteyttä muille alueille. Tällaisiin eristäytyneisiin paikkoihin lajia pääsee ainoastaan niin, että ihmiset käyvät niitä tarkoituksella lampiin viemässä. Kun lajia kerran pääsee johonkin, sen täydellinen poistaminen muuta vesiluontoa vahingoittamatta tai edes lisääntymisen hillitseminen on todella hankalaa.
”Laji lisääntyy tehokkaasti ja sen poistaminen on hyvin haastavaa. Olisi erittäin tärkeää, ettei aurinkoahventa enää levitetä uusille alueille”, painottaa van Ooik.