Pohjois-Savon ELY-keskus kunnosti viime vuonna neljä puroa osana valtakunnallista Helmi-elinympäristöohjelmaa. Kunnostetut purot olivat Kukkosärkänpuro Rautavaaralla, Ylävedenpuro Suonenjoella, Tiilikkalanjoki Vehmersalmella ja Hirvipuro Maaningalla.

Purojen valinta kunnostuskohteiksi perustuu huolelliseen ekologiseen arviointiin ja kunnostusmahdollisuuksiin. Pohjois-Savon ELY-keskuksessa purohelmeä koordinoiva luonnonhoidon asiantuntija Marita Kivioja kertoo, että kunnostustoimien tavoitteena oli ekosysteemin toimivuuden ja luonnonmukaisemman uoman palauttaminen, nousuesteiden poisto, virtauksien monipuolistaminen ja monimuotoisuuden runsastumisen mahdollisuuksien lisääminen.

”Yhdellä kohteista löydettiin muun muassa uusi jokirapujen elinalue. Kiveämällä uomaa puroon saatiin lisättyä jokiravuille reviirejä ja sen seurauksena toivotaan erittäin uhanalaisen jokiravun tiheyden purossa kasvavan”, Kivioja kertoo kunnostusten vaikutuksista.

Uittoperkaus, uomien suoristus ja maankuivatus yleisimmät ongelmat

Uomien uittoperkaus, suoristaminen ja maankuivatuskäyttöön valjastaminen ovat olleet niitä yleisimpiä ongelmia, joita pohjoisavolaisillakin puroilla näkee, maa- ja metsätalouden vaikutusten lisäksi.

”Sodan jälkeisissä uittoperkauksissa kivet on nostettu rantapenkalle tai vedetty puron reunoille, jotta uittotukkeja on voitu purojen kautta siirtää vesistöjen välillä. Näitä kiviä on nyt palautettu takaisin puroon, jotta veden virtaukseen saadaan monipuolisempaa liikettä, puro hieman mutkittelemaan, uoman pohjarakenteeseen lokeroisuutta, jonka myötä vesieliöille, kuten esimerkiksi kaloille tai ravuille lisää suojapaikkoja ja uoman luontaiselle kasvillisuudelle, kuten sammalille kiinnittymispintoja, Kivioja kuvailee.

Nyt kunnostettujen neljän puron ongelmia olivat muun muassa puron kuivuminen ihmisrakanteisen pohjapadon vuoksi, nousuesteet, uittoperkauksella perattujen kivien puuttuminen purouomasta, puron piirteettömyys ja kertyneet kiintoainekset, kuten hiekan tai mudan tukkimat pohjat.

Vanha majavapato purettiin Ylävedenpurosta

Ylävedenpuron kohteessa purettiin vanha majavanpato, joka oli muodostanut patoaltaan, jonne oli vuosikymmenien aikana kertynyt paljon mutaa. Majavanpadon hajoaminen ja sitä seuraava kevättulva olisi saattanut laittaa liikkeelle valtavan mutapulssin, joka olisi lopulta päätynyt alapuolisen järven kapeaan lahteen aiheuttanut lahden nopeaa umpeenkasvua, veden samentumista ja harmia mökkiläisille.

”Runsaina määrinä muta olisi myös tukkinut puron hienoja soraikoita, jotka sopivat esimerkiksi taimenille kutusoraikoiksi. Taimenet eivät ole kaukana, lähimmät ovat tuossa järven toisella puolella, tosin jumissa padon takana nekin”, Kivioja kuvailee kunnostustoimia.

Kunnostustoimenpiteillä pyritään tukemaan purojen luonnollisia ekosysteemitoimintoja ja edistämään paikallisen luonnon monimuotoisuutta. ”Puro on valuma-alueensa summa, jolla tarkoitetaan, että mitä paremmassa kunnossa valuma-alue on sitä puhtaampana vesi purossa virtaa ja sen parempaa puron ekosysteemitoiminta on”, Kivioja kiteyttää.