Vesiensuojelun ravinnekuormituskatot on mahdollista saavuttaa fosforin osalta vain toteuttamalla maatalouden suojelutoimet kaikessa laajuudessaan, kipsikäsittely mukaan lukien. Näin todetaan Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen toteuttamassa Rannikon tila -tutkimuksessa.

Tutkimus mallinsi Suomen rannikkoalueen vesien tilaa vuosina 2027, 2040 ja 2070 valuma-alueella tehtävien vesiensuojelutoimenpiteiden valossa. Tutkimuksen mukaan rehevöitymisen hyvää tilaa ei laajoillakaan toimenpiteillä kyetä saavuttamaan merenhoidon tavoitevuoteen 2027 mennessä.

Myös pidemmällä aikavälillä valuma-alueella tehtävät toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti lähinnä kevätkauden tilanteeseen – kesäkauden levämäärissä tulokset näkyvät pitkällä viiveellä.

Itämereen päätyi Suomesta vuosina 2010–2019 keskimäärin 3 400 tonnia fosforia ja 81 000 tonnia typpeä vuodessa. Näistä ravinteista suuri osa on peräisin ihmisen toiminnasta.

Fosforin hajakuormitus kasvaa voimakkaasti 30 vuoden kuluessa

Selvityksen mallinnustulosten perusteella valuma-alueilta Suomen merialueille tulevassa fosforin ja typen kokonaiskuormituksessa oli laskeva suuntaus vuosien 1995−2019 välillä. Tämä johtuu pääasiassa pistekuormituksen vähenemisestä. Fosforin hajakuormituksessa ei sen sijaan ole toistaiseksi havaittu merkittävää vähentymistä.

Hankkeessa toteutetun simulaation perusteella fosforin hajakuormitus rannikkovesiin tulee kuitenkin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lisääntymään huomattavasti seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Maatalouden suojelutoimet toteutettava koko laajuudessaan

Siksi nykyisten vesiensuojelutoimenpiteiden laajuus ei tule riittämään HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmassa ja kansallisessa vesien- ja merenhoidossa tavoitellun kuormituskaton saavuttamiseksi. Typen osalta tavoitellun tason saavuttaminen on helpompaa, sillä merkittävää vähennystarvetta on ainoastaan Suomenlahden alueella.

Nykytoimenpiteillä jatkettaessa valuma-alueelta tuleva fosforikuormitus ylittää vesiensuojelussa asetetun kuormituskaton lähes kaikilla merialueilla. Asetetut tavoitteet on kuitenkin mahdollista saavuttaa toteuttamalla maatalouden suojelutoimenpiteet koko laajuudessaan, kipsikäsittely mukaan lukien. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpano vuodesta 2023 alkaen tulee sisältämään monia vesiensuojelutoimia, jotka vähentävät entisestään maatalouden hajakuormitusta.

Valuma-alueen toimenpiteillä pitkän aikavälin vaikutuksia

Suomen rannikkovesien tila on nykyisellään pääosin alle hyvän ekologisen tilan. Tilaan vaikuttavat rehevöittävästi valuma-alueelta mereen kohdistuva hajakuormitus sekä merialueeseen suoraan kohdistuva pistekuormitus.

Näiden lisäksi rannikkovesiä kuormittaa pohjasta vapautuvan fosforin aiheuttama sisäinen kuormitus sekä avomereltä rannikkovesiin kohdistuva ulkopuolinen ravinnevuo. Kahteen viimeksi mainittuun kuormituslähteeseen ei voida vaikuttaa välittömästi kansallisin toimenpitein, mutta pitkällä aikavälillä ainoa keino niiden vähentämiseksi on ulkoisen eli haja- ja pistekuormituksen vähentäminen.

Positiivisia vaikutuksia erityisesti kevääseen

Maataloudessa tehdyt ravinnekuormaa ehkäisevät toimenpiteet vaikuttavat positiivisesti erityisesti rannikkovesien kevätkauden tilanteeseen. Rannikkovesien veden laatuun ja rehevöitymistilaan kesällä niiden vaikutus on heikompi, ja rannikkovesien tilan odotetaan siltä osin lyhyellä aikavälillä jopa heikkenevän entisestään.

Pitkällä aikavälillä kevätkauden parantunut tila parantaa kuitenkin myös kesäkauden tilannetta, sillä kevään tuotantohuipun hillitseminen vähentää pohjalle laskeutuvan aineksen määrää ja siten pohjaan varastoituneiden ravinteiden vapautumista.

Saaristomerellä, missä valuma-aluevaikutus ulottuu laajimmalle, kevään levämäärän arvioidaan pienenevän paikoin jopa 30 prosenttia vuoteen 2027, mikäli kaikki maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet otetaan käyttöön mahdollisimman laajasti.

Kesäinen levämäärä voi paikoin jopa lisääntyä

Kesäkauden rehevöitymistilanne on siinä määrin riippuvainen mereen jo varastoituneista ravinteista, että valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden välitön vaikutus on huomattavasti heikompi. Kesäisen levämäärän arvioidaankin paikoin jopa lisääntyvän.

Saaristomeren ja Suomenlahden rannikonläheisillä merialueilla merenpohjat kärsivät paikoin hapettomuudesta, ja pohjaeläinyhteisöt ovat heikentyneessä tilassa. Toistuvien hapettomien jaksojen riskin odotetaan kasvavan vuoteen 2027 mennessä osassa lounaista sisäsaaristoa, valuma-alueilla tehdyistä toimenpiteistä huolimatta.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten mallintaminen on hankalaa

Itämeren osalta pohjoisten avomerialueiden ravinteita kuvaavissa malleissa on suurta epävarmuutta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksien arviointi Itämeren pohjoisten alueiden fysikaalisiin oloihin vaatii edelleen tarkennusta.

Epävarmuustekijöiden takia Suomen rannikkoalueen levämäärien kehitystä mallinnettaessa joudutaan käyttämään edelleen nykyisiä ilmasto-oloja, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset on voitu ottaa huomioon valuma-alueen kuormituksen arviossa. Ilmastonmuutos vaikuttaa valuma-alueiden kuormitusta lisäävästi, mutta maatalouden kaikkien toimenpiteiden käyttöön ottamisella saavutetaan asetetut kuormitustavoitteet seuraavien vuosikymmenten aikanakin.

Suomen rannikkovesien tilaa arvioidaan ja raportoidaan säännöllisesti. Selvitys auttaa kehittämään tilanarviota ja kuvaamaan mahdollisimman hyvin, miten edistymme lakisääteisen rannikkovesien hyvän ekologisen tilan saavuttamisessa. Selvityksessä saatuja tuloksia hyödynnetään vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa ja toimeenpanossa.

Rannikkovesiemme vedenlaadun ja rehevöitymistilan tulevaisuus ja sen arvioiminen