Suomen ympäristökeskuksen (Syken) merentutkimusalus Aranda ja rannikkoseuranta-alus ovat palanneet vuosittaisilta loppukesän seurantamatkoiltaan. Mittaustulosten perusteella Perämeren avomerialueen pohjanläheisen veden fosfaattifosforin pitoisuus on jatkanut kohoamistaan. Happitilanne vastasi Itämeren suojelukomission (HELCOM) tuoretta tilanarviota: avoimen Suomenlahden syvävedessä se on heikko, eikä pohjilla esiinny pohjaeläimiä.
Pohjanlahdella happitilanne on hyvä tai erinomainen, ja pohjaeläinyhteisöt ovat elinvoimaisia. HELCOM arvioi rehevöitymistilan Suomea ympäröivillä avomerialueilla yleisesti välttäväksi ja rannikkoalueilla tyydyttäväksi, kertoo Syke tiedotteessaan.
HELCOMin uusi tila-arvio julkaistiin kesäkuussa
HELCOM päivittää kuuden vuoden välein arvion Itämeren tilasta. Uusin rehevöitymisen tila-arvio julkaistiin kesäkuussa 2023. Sen mukaan rehevöitymisen osalta Suomea ympäröivien avomerialueiden tila on välttävä ja rannikkoalueilla enimmäkseen tyydyttävä.
HELCOMin rehevöitymisen tila-arvio pohjautuu useisiin meren tilaa kuvaaviin indikaattoreihin. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamien seurantamatkojen havaintoja mm. ravinne- ja happitilanteesta sekä pohjaeläimistä ja planktonyhteisöistä hyödynnetään rehevöitymisen ja monimuotoisuuden kehitystä kuvaavien indikaattorien päivittämisessä.
Suomenlahdella happitilanne on heikentynyt
HELCOMin arvion mukaan Suomenlahden ja Saaristomeren eteläpuolella sijaitsevan varsinaisen Itämeren avomerialueilla pohjaeläinyhteisöjen ja pohjanläheisen veden tila on välttävä. Läntisen Suomenlahden ja varsinaisen Itämeren altaan tilaa kuvaava happivelka on lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana.
Itäisen Suomenlahden matalammilla avomerialueilla pohjanläheisen veden happitilanne on niin ikään heikentynyt. Huonon happitilanteen takia myös pohjaeläimistö voi huonosti. Happitilanteeseen on vaikuttanut erityisesti Itämeren pääaltaan suolaisen, vähähappisen veden kulkeutuminen Suomenlahdelle.
Perämerellä happitilanne erinomainen, Selkämerellä ja Merenkurkussa hyvä
Perämeren avomerialueilla pohjanläheinen happitilanne on sen sijaan erinomainen ja Selkämerellä sekä Merenkurkussakin hyvä. Pohjaeläinyhteisöt voivat alueella hyvin. Hapettomuutta ei Perämeren avomerialueella, Selkämerellä ja Merenkurkussa esiinny, koska Ahvenanmeren kynnykset estävät varsinaisen Itämeren suolaisen pysyvälle kerrostumiselle altistavan syväveden virtauksen merialueelle.
Tilanne Pohjanlahdella on kuitenkin viime vuosikymmenen aikana hitaasti heikentynyt. Merialueen omalta valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus ei ole kasvanut, mutta se saa fosforia Itämeren pääaltaalta. Pohjien hyvästä kunnosta huolimatta merialueiden rehevöitymistila on arvioitu välttäväksi pintakerroksen kohonneiden fosfori- ja leväpitoisuuksien takia.
Typpi- ja fosforikuormitus maalta vähentynyt, meren tila paranee vasta pitkällä viiveellä
Maalta mereen kohdistuvan typpi- ja fosforiravinteiden kuormituksen raportoidaan vähentyneen merkittävästi koko Itämeren alueella. Kuormituksen väheneminen näkyy meren tilan parantumisena kuitenkin vasta pitkällä viiveellä, sillä tilan paranemista hidastavat mereen vuosikymmenien saatossa kerääntyneet ravinnevarannot. Hapettomissa olosuhteissa pohjasedimentistä vapautuu erityisesti sinne varastonoitunutta fosforia ns. sisäisenä kuormituksena.
Varsinaisella Itämerellä tapahtuvat vesimassojen liikkeet vaikuttavat merkittävästi erityisesti Suomenlahden rannikkovesien ja ulomman Saaristomeren tilanteeseen. Pitkällä aikavälillä maalta ja ilmasta tulevan ravinnekuormituksen suitsiminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat avainasemassa Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi.
