Suomen Urheilukalastajain Liitto (SUKL) ry on maamme vanhin urheilukalastajien etujärjestö. Sen perustava kokous pidettiin Helsingin Seurahuoneella marraskuussa 1919. Perustettu liitto ei ollut vain Suomen, vaan myös Pohjoismaiden ensimmäinen varsinainen urheilukalastajien kattojärjestö.

Nykyisen puheenjohtajansa, Anssi Uitin, mielestä SUKL on periaatteessa säilynyt samanlaisena yhteisönä koko 100-vuotisen historiansa ajan. ”Olemme valtakunnallinen neuvonta- ja asiantuntijajärjestö, jonka jäsenistö muodostuu henkilöjäsenistä ja jäsenseuroista. Toki toimijana SUKL nykyään paljon, paljon pienempi kuin esimerkiksi 1940-luvulla, ja virallinen vaikuttaminen tapahtuu SVK:n kautta”, Uitti sanoo.

Seuraavassa haastattelussa lisää hänen näkemyksiään SUKL:n vaiheista, toiminnasta sekä periaatteista ja tavoitteista.

”Rooli on ehkä nykyisellä järjestökentällä aika erikoinen: pitkän historian omaava perinnejärjestö, sanan myönteisessä merkityksessä. Uskon, että kokemustamme ja asiantuntemustamme tarvitaan tulevaisuudessakin.”

Mitä kohokohtia SUKL:lla järjestönä on vuosien varrella ollut?

”Jos ajatellaan koko liiton 100-vuotista historiaa, niin merkittävimmät kohokohdat ovat varmaan olleet liiton tiennäyttäjän asemaan liittyneet tapahtumat: liiton perustaminen vuonna 1919, Suomen Kalamiesten Keskusliiton perustaminen liiton aloitteesta vuonna 1950 ja lopulta rooli SVK:n perustamisessa vuosituhannen vaihteessa. Nämä ovat olleet kaikkia Suomen vapaa-ajankalastajia palvelleita virstanpylväitä.”

SUKL:ssa henkilöjäsenet olivat pitkään enemmistönä. Vasta 1990-luvulla siihen liittyi runsaammin seuroja. Onko taas palattu henkilöjäsenpainotteisuuteen?

”Tämä pitää paikkansa. Tämä painotus näkyy muun muassa jäsenmaksuissa. Koska liiton resurssit ovat nykyään niin rajalliset, ettemme voi tarjota jäsenyhdistyksille esimerkiksi neuvonnan lisäksi juuri muita palveluja, on yhdistysten jäsenmaksu sama kuin henkilöjäsenillä. Meillä on monia hyvin kauan mukana olleita henkilöjäseniä, pisin yhä jatkuva jäsenyys on kestänyt 74 vuotta.”

Mitä käytännön toimintamuotoja SUKL:lla nykyisin on?

”Annamme tarvittaessa lausuntoja urheilukalastus- ja ympäristökysymyksissä. Olemme myös järjestäneet tai osallistuneet järjestäjinä pienimuotoisten perhonsidonta- ja perhokalastuksen alkeiskurssien toteuttamiseen ja olleet monena vuotena historia-asiantuntijana järjestämässä muun muassa Huopanankosken kalastushistoriallista näyttelyä.”

”Olemme myös avustaneet muita tapahtumia, joiden aihepiiri on liittynyt liiton historiaan, kuten esimerkiksi vuonna 2011 Päivälehden Museon Juhani Aho -näyttelyä. Keväällä 2016 liitto isännöi perhonsidonnan SM-kilpailuja Helsingissä. SUKL on myös pienessä mittakaavassa tukenut sekä taloudellisesti vaelluskalakantojen elvytykseen liittyvää DNA-tutkimusta että ollut mukana käytännön kenttätyössä”.

Mitkä ovat SUKL:n tavoitteet ja miten se ajaa niitä?

”Aatteelliset tavoitteet ovat käytännössä samat, jotka kirjattiin jo liiton perustamisasiakirjoihin Seurahuoneella 100 vuotta sitten. Yksinkertaistaen ja tiivistäen niitä voitaisiin luonnehtia nykyilmaisuilla kestävän käytön noudattamisen edistämiseksi kalastusharrastuksessa.”

”Nykyään tavoitteisiimme on erikseen kirjattu kalastusharrastuksen painopisteen siirtämistä saaliskeskeisestä elämyspainotteiseksi sekä eettisten arvojen huomioiminen kalastuksessa. Jälkimmäinen viittaa esimerkiksi saaliin kunnioittamiseen ja asianmukaiseen käsittelyyn. Pyrimme ajamaan näitä tavoitteita lausuntojen avulla ja jakamaan niistä mahdollisuuksien mukaan tietoa myös suoraan harrastajille”.

SUKL on ollut paljolti perhokalastajien yhteisö. Voisiko esimerkiksi perhonsidontakilpailujen järjestäminen olla yksi mahdollinen tuleva voimainponnistus?

”Ilman muuta. Perhonsidontaharrastuksen edistäminen ja perinteisten kotimaisten perhojen sidontataidon ylläpitäminen ovat osa liiton ydintoimintaa. Pidän todennäköisenä, että palaamme muutaman välivuoden jälkeen SM-sidontakisojen järjestäjäksi lähiaikoina, emme ehkä vielä ensi vuonna, mutta kenties jo seuraavana.”

Onko SUKL:lla tai sen seuroilla tällä hetkellä esimerkiksi koskikohteita vuokralla?

”Liitolla ei ole enää omia kalavesiä käytössä, mutta joillakin jäsenseuroillamme on, lähinnä seisovan veden kohteita. Paluu tähänkin toimintamuotoon, joka oli liiton alkuvuosikymmenten ajan hyvin merkittävä sekä hyöty- että kulunäkökulmasta, ei toki ole täysin poissuljettu tulevaisuudessa.”

Mitä muuta haluaisit tuoda esiin?

”Vastuullisuus kestävän käytön periaatteiden linjalla on yleisesti hyväksytty, mutta käsite tulisi ulottaa selvemmin myös kalastuksen eettiseen puoleen, siihen miten kaloja käsittelemme. Harrastuksemme aiheuttaa eläimille kärsimystä ja velvollisuutemme on pyrkiä minimoimaan se. Tämä on osaltaan oikeutuksena koko harrastuksellemme ja tarkoittaa esimerkiksi otettavien kalojen välitöntä tappamista kalastuskilpailuissa ja pidättäytymistä elävien täkykalojen käytöstä.”

Kirjailija Juhani Aho oli SUKL:n henkinen isä

Vaikka kirjailija Juhani Aho ei ollut ainoa SUKL:n perustamista ajanut henkilö, häntä voidaan pitää sen henkisenä isänä. Hän ihaili englantilaista kalastuskulttuuria aktiivisine järjestötoimintoineen ja esitti jo vuonna 1916, että myös meille oli saatava kaikille oikeahenkisille urheilukalastajille avoin liitto.

Olojen vakiinnuttua itsenäistyneessä Suomessa tavoitteesta tuli totta, kun SUKL:n perustava kokous pidettiin 26.11.1919. Uuden liiton tarkoituksena oli työskennellä kaikin tavoin urheilukalastuksen edistämiseksi Suomessa. Tavoitteena oli saada kalastuksen harrastajat myös aktiivisesti hoitamaan kalavesiään.

Juhani Aho sanoi: ”Meidän on järjestettävä kalakantojen hoito niin, että jokaisesta pyrstöstä, minkä otamme, annamme kymmenen takaisin.” Tämä Ahon esittämä ajatus on yhä Suomen Urheilukalastajain Liiton toiminnan kulmakiviä.

Koskien vuokraajasta edunvalvojaksi

Nuoren liiton yhtenä tavoitteena oli sopia kalavesien omistajien kanssa vesien käytöstä ja vuokraamalla tarjota samalla jäsenilleen mahdollisuus päästä kokeilemaan järjestyneissä olosuhteissa kalastustaitojaan ja nauttimaan luonnosta.

Tämä menettely toimikin hyvin. Liitolla oli jopa varaa valita koskivesien välillä. Vuosien varrella sopimuksia uusittiin ja katkaistiin. Liiton jäsenille avoimia koskia oli Keski-Suomen reittivesien ohella mm. Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Liitto myös isännöi haukivesiä saaristossa.

Sotaa seuranneina vuosina liiton parhaat kosket toinen toisensa jälkeen kahlittiin sähköntuotantoon. 1960-luvulle tultaessa SUKL:n rooli painottui entistä enemmän etujärjestötoimintaan sekä jäsenseurojen ja jäsenten neuvontaan. Näihin aikoihin käynnistettiin myös liiton järjestelmällinen perhokalastuskoulutus, jonka näkyvimpiä hahmoja olivat Walter Aunesluoma ja Erkki Norell.

1992 Suomen Urheilukalastajain Liitto palkkasi toiminnanjohtajakseen Veli Autin. Uuden toiminnanjohtajan ensimmäisenä tehtävänä oli selvittää vapakalastusta harjoittavien järjestäytymistarve maassamme. Lyhyessä ajassa syntyi kymmeniä aktiivisia perho- ja urheilukalastusseuroja.

Yksi kolmesta SVK:n perustajajärjestöstä

Vuosituhannen vaihteeseen saavuttaessa Suomessa oli kolme merkittävää kalastusalan järjestöä: Suomen Kalamiesten Keskusliitto, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto sekä Suomen Urheilukalastajain Liitto.

Pitkään jatkuneiden neuvottelujen tuloksena perustettiin 31.1.2000 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) näiden kolmen liiton kattojärjestöksi. Vapaa-ajankalastuksen neuvontajärjestöjen yhteistyötä on ohjattu tapahtuvaksi SVK:n kautta. Tämä on myös SUKL:n merkittävin virallinen vaikutuskanava.

Vuonna 2007 Suomen Urheilukalastajain Liiton syyskokous hyväksyi sääntömuutoksen, jonka tarkoituksena on osaltaan palauttaa Suomen Urheilukalastajain Liittoa takaisin juurilleen ja alleviivata henkilöjäsenten roolia liitossa.

Tällä hetkellä Suomen Urheilukalastajain Liitolla on noin 100 henkilöjäsentä ja noin 20 jäsenyhdistystä.

Lähde: Anssi Uitti ja Matti Simola SUKL:n nettisivulla

Teksti: Ismo Malin, Kuvat: SUKL:n arkisto