Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) ja Aalto yliopiston koko Suomen kattavan yhteistutkimuksen mukaan vesistöihimme päätyy sulfaattia noin miljoona tonnia vuodessa. Tätä kuormitusta ei ole otettu riittävästi huomioon vesiensuojelussa. Sulfaatti voi muun muassa kiihdyttää järvien rehevöitymistä.

Sulfaattia päätyy vesiin fossiilisista polttoaineista, kemikaaleista, maaperästä ja lannoitteista. Kaikilla sulfaattikuormittajilla ei ole velvoitetta seurata päästöjään ja seurantaa tulisikin laajentaa.

”Monet ihmisen toimet aiheuttavat sulfaattipäästöjä. Esimerkiksi rikkihappo on yksi käytetyimmistä teollisuuskemikaaleista. Päästöt voivat nostaa veden sulfaattipitoisuuden niin korkeaksi, että se vaikuttaa vesiekologiaan ja kiihdyttää järvien rehevöitymistä”, erikoistutkija Petri Ekholm SYKEstä toteaa.

Suuri osa sulfaatista alun perin kaukokulkeumaa

Kaksi kolmannesta sulfaattikuormituksesta kulkeutuu vesiimme hajakuormituksena. Kaukokulkeumana Suomeen satavat rikkipäästöt ovat huomattavasti pienentyneet ja järviin tuleva suora laskeuma on enää vain prosentti vesiemme koko sulfaattikuormituksesta.

Aiempi laskeuma ja sen varastoituminen valuma-alueille vaikuttavat kuitenkin edelleen sulfaatin huuhtoutumiseen. Osittain tästä syystä metsäisten valuma-alueiden osuus sulfaatin kokonaiskuormituksesta on 21 prosenttia.

Neljännes koko sulfaattikuormituksesta huuhtoutuu happamien sulfaattimaiden pelloilta, joita kaikista pelloistamme on noin 6 prosenttia. Näillä alueilla on happamuuteen ja raskasmetalleihin liittyviä ongelmia, mutta itse sulfaatilla on vähäinen ekologinen merkitys, sillä valtaosa siitä päätyy luontaisesti sulfaattia sisältävään Itämereen.

Muilta pelloilta huuhtoutuu sulfaattia vesiin 16 prosenttia koko sulfaattikuormituksesta, mikä voi osaltaan voimistaa maatalouden ravinnepäästöjen järviä rehevöittävää vaikutusta. Maatalousalueilta huuhtoutuva sulfaatti on osin peräisin lannoitteista, joihin sitä on lisätty, sillä ilmalaskeuman rikki ei enää riitä kasvien tarpeisiin. Rakennetuilta alueilta huuhtoutuu vajaa 3 prosenttia kokonaiskuormituksesta. Hajakuormituksen suuren alueellisen vaihtelun vuoksi esitetyt osuudet kuvaavat vain suuruusluokkia.

Pistekuormitusta eniten teollisuudesta, kaivoksista ja vesihuollosta

Metsäteollisuus tuottaa 20 prosenttia sulfaattikuormituksesta ja muu teollisuus 6 prosenttia. Kaivokset vastaavat noin 4 prosentista kokonaiskuormituksesta, mutta päästöjen korkea sulfaattipitoisuus voimistaa vesistövaikutuksia paikallisesti.

Kaivosten ja metsäteollisuuden merkittävyyttä lisää se, että suurin osa kuormituksesta päätyy järviin. Asutuksen jätevesien 4 prosentin osuus kokonaiskuormasta on suurelta osin peräisin talous- ja jätevesien puhdistuskemikaaleista.

Tarkempi sulfaattipäästöjen seuranta välttämätöntä vesien suojelemiseksi

”Tutkimus paljasti, että vain pienellä osalla toimialoista on velvollisuus seurata sulfaattipäästöjään ja siksi olemme todennäköisesti aliarvioineet pistekuormituksen osuutta. Seurannan tehostaminen olisi välttämätöntä vesiemme tilan suojelemiseksi. Erityisesti toimialat, joilla raaka-aineet tai prosessikemikaalit lisäävät sulfaattipäästöjä, pitäisi velvoittaa seuraamaan sulfaattia jätevesissään”, Petri Ekholm SYKEstä korostaa.

Hajakuormituksena tulevan sulfaatin hallinta on haastavaa. Luonnontilaiset suot vähentävät sulfaattihuuhtoumia. Maataloudessa tulisi välttää sadon kannalta tarpeetonta rikkilannoitusta, mutta perinteisten maatalouden ravinnekuormituksen vesiensuojelumenetelmien tehoa sulfaatin vähentäjänä ei tunneta. Peltojen kipsikäsittelyä ei suositella järvien valuma-alueilla, sillä kipsi sisältää sulfaattia.