Pohjoisen havumetsävyöhykkeen järvistä vapautuvien kasvihuonekaasujen merkitys ilmastonmuutokseen tunnetaan vielä huonosti. Erityisesti järvien dityppioksidia on tutkittu vain vähän verrattuna hiilidioksidi- ja metaanipäästöihin.

Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että järvien vuotuiset dityppioksidipäästöt on otettava huomioon arvioitaessa järvien ilmastollista merkitystä. Dityppioksidi tunnetaan myös nimellä ilokaasu ja se on hiilidioksidia ja metaania voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Suomen ympäristökeskuksen, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa tutkittiin 112 suomalaisen järven dityppioksidipitoisuuksia neljänä eri vuodenaikana. Tutkimusjärvet edustivat erilaisia järvityyppejä ja valuma-alueita eri puolilla Suomea.

Nitraattipitoisuuden nousu kasvattaa päästöjä

Tutkimuksessa selvitettiin, miten dityppioksidipäästöt liittyvät järvien ja niiden valuma-alueiden ominaisuuksiin sekä arvioitiin niiden dityppioksidipäästöt. Järviveden nitraattitypen pitoisuus selitti suurimman osan, 78 prosenttia, järvien dityppioksidipitoisuuksista.

”Nitraattipitoisuuden noustessa kasvavat myös dityppioksidipitoisuudet ja päästöt ilmakehään, sillä vesistöjen nitraattipitoisuus kytkeytyy typen huuhtoutumiseen valuma-alueelta. Järvien dityppioksidipäästöt olivat suurimmat eteläisen Suomen maatalousvaltaisilla alueilla”, johtava tutkija Pirkko Kortelainen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.

Rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen lisäävät järvien ilmastopäästöjä

Professori Pertti Martikainen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että järvien rehevöityminen lisää myös järvien dityppioksidipäästöjä, ei ainoastaan metaanipäästöjä.

”Edustava järviotos antoi mahdollisuuden arvioida suomalaisten ja kaikkien boreaalisten järvien vuotuiset dityppioksidipäästöt, jotka olivat 900 ja 46 000 tonnia. Suomalaisista järvistä diffuusion välityksellä vapautuvan dityppioksidin ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin kolmasosa järvien metaanipäästöjen ilmastovaikutuksesta”, professori Martikainen arvioi.

Tärkeä havainto tutkimuksessa oli, että talven dityppioksidipitoisuuksilla on suuri merkitys koko vuoden dityppioksidipäästössä. Suurimmat ilokaasupitoisuudet mitattiin talvella ja pienimmät kesällä. Kaikkien vuodenaikojen mittauksiin perustuva päästöarvio on akatemiatutkija Tuula Larmolan mukaan nelinkertainen kesämittauksiin verrattuna.

Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää maaperän ravinnekiertoja ja maaperän ollessa pidempään roudattomana ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin lisääntyy. Tämä yhdessä pidentyvän jäättömän kauden kanssa lisää järvien kasvihuonekaasupäästöjä lämpenevässä ilmastossa.