Finnboat arvioi: Suomessa poistuu käytöstä vain reilut tuhat venettä vuosittain – 1970-luvun alun lasikuituveneet vielä suurelta osin hyötykäytössä

Lasikuituisia soutuveneitä on Suomessa käytössä arviolta 300 000. Nykyisin myydään vuosittain noin 1500 uutta soutuvenettä, joten siitä päätellen pienveneiden vuotuinen uusiutumistahti voi olla 0,2–0,5 prosenttia. Päijän-soutuveneitä on tehty lasikuidusta 1960-luvulta alkaen. Kuva: Mika Särkijärvi

Veneiden uusien rakennusmateriaalien korvatessa puun 1960–1970-luvuilla, kasvoi veneiden käyttöikä parista vuosikymmenestä jopa yli sataan vuoteen. Suomessa poistuukin käytöstä Finnboatin arvion mukaan vain reilut tuhat venettä vuosittain.

”Veneiden pitkä käyttöikä on ympäristön kannalta hyvä asia, sillä se säästää sekä raaka-aineita että energiaa. Emme ole vielä nähneet takarajaa lasikuituveneiden käyttöiälle, sillä materiaali alkoi yleistyä toden teolla vasta viitisenkymmentä vuotta sitten”, Venealan Keskusliitto Finnboatin toimitusjohtaja Jarkko Pajusalo sanoo.

Ympäristöministeriön tuoreessa julkaisussa pääteltiin elinkaariarvioon perustuen, että oletetulla 40 vuoden käyttöiällä veneitä poistuisi käytöstä laskennallisesti peräti 18 000 kappaletta vuodessa.

”Jos Suomessa poistuisi käytöstä yli 10 000 venettä vuosittain, niin meillä olisi jossain valtava jätevuori. Sellaista ei kuitenkaan kukaan ole nähnyt. Sen sijaan 40 vuotta vanhat veneet ovat useimmiten vasta moottorinvaihtoiässä”, Pajusalo sanoo.

Soutuveneitä päätyy kierrätykseen vähän, suuria veneitä vain yksittäisiä kappaleita

Finnboatin ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n yhteisprojektissa 2006 kerättiin saaristosta noin 400 vuosikymmenten kuluessa käyttämättömäksi jäänyttä venettä. Pidä Saaristo Siistinä ry ja Lounais-Suomen Jätehuolto Oy ovat viime vuosina kierrättäneet vuosittain keskimäärin sata venettä.

Lasikuituisia soutuveneitä on Suomessa käytössä arviolta 300 000. Nykyisin myydään vuosittain noin 1500 uutta soutuvenettä, joten siitä päätellen pienveneiden uusiutumistahti voi olla 0,2–0,5 prosenttia.

”Huikea lasikuituvenebuumi nähtiin 1970-luvun alkupuolella, jolloin pienet puuveneet korvattiin moderneilla lujitemuoviveneillä. Nyt näitä vanhimpia veneitä vaihdetaan uusiin. Suurin osa viime vuosikymmenten lasikuituisista pienveneistä on kuitenkin yhä käyttökelpoisia ja hyötykäytössä mökkirannoilla”, Pajusalo jatkaa.

Suuria lasikuituveneitä poistuu käytöstä vielä vähemmän. Suomen suosituimpiin moottorivenemerkkeihin kuuluvan Yamarinin eri malleja on valmistettu vuodesta 1972 lähtien yhteensä yli 100 000 kappaletta ja myös niistä lähes kaikki ovat yhä käytössä.

”Käytöstä on poistettu yksittäisiä kappaleita, lähinnä onnettomuuksissa ja tulipaloissa vaurioituneita veneitä, joita ei ole enää kannattanut korjata”, Yamarin-veneiden valmistajan, Oy Inhan Tehtaat Ab:n toimitusjohtaja Christopher Sjöblom vahvistaa.

Lasikuitu kiertää sementin valmistukseen

Lasikuitu eli lujitemuovi on hyötykäytettävissä veneen käyttöiän päätyttyä sementin valmistuksessa. Prosessissa komposiittirakenteen vahvikkeena käytetty lasikuitu mineralisoituu klinkkerin raaka-aineeksi ja korvaa mm. kalkkikiveä. Muoviaines, yleensä polyesterihartsi, palaa tuottaen sementin valmistukseen tarvittavaa energiaa, jolloin fossiilisia polttoaineita tarvitaan vähemmän.

Suomessa muovikomposiitin kierrätys toimii Kuusakoski Oy:n ja Finnsementin yhteistyöllä. Kuusakoski Oy ottaa vastaan materiaalin, murskaa sen sementtitehtaan tarvitsemaan palakokoon ja toimittaa kierrätettäväksi Finnsementin Lappeenrannan tehtaalle.

”Veneiden osuus Euroopassa tuotetuista muovikomposiiteista on kuitenkin pieni, vain 2–3 prosenttia, joten on tärkeää katsoa kierrätystä kokonaisuutena ja huolehtia kaikkien muovikomposiittien kierrätyksestä”, Pajusalo toteaa.

Pienveneissä rakennusmateriaalina käytetään myös ABS-muovia, joka päätyy veneen käyttöiän päättyessä poltettavaksi. ABS-muovin energiasisältö vastaa polttoöljyä. Alumiiniveneiden rakennusmateriaali on puolestaan käytännössä ikuisesti kierrätettävää ja uusioalumiinin käyttö säästää merkittävästi energiaa verrattuna neitseellisen alumiinin tuotantoon.

Onko veneiden kierrätystä tarpeen vauhdittaa?

Venealan ammattilaisten näkemys on, että vanhat ja hyvin edulliset veneet ovat eduksi veneilyharrastukselle – tarjoavathan ne hyvin edullisen tavan päästä vesille. Mutta muodostavatko vanhat veneet ympäristö- tai turvallisuusriskejä, joiden vuoksi niiden käytöstä poistoa pitäisi vauhdittaa?

Jarkko Pajusalon mukaan joidenkin vanhimpien soutuveneiden korvaaminen uudemmilla on turvallisuussyistä perusteltua. Vaatimukset turvallisuuden ja etenkin kelluvuuden osalta ovat muuttuneet tiukemmiksi sen jälkeen, kun huvivenedirektiivi tuli voimaan vuonna 1998. Sitä ennen käytössä oli vapaaehtoisuuteen perustuva, alun perin Finnboatin 1960-luvun alussa kehittämä veneiden tyyppihyväksyntä.

Tyyppihyväksyntä perustui vapaaehtoisuuteen, joten kaikki pienvenevalmistajat eivät sitä noudattaneet. ”Erityisesti soutuveneet, joiden kelluvuus ei vastaa nykyvaatimuksia, olisi syytä korvata uusilla ja turvallisemmilla malleilla”, Pajusalo sanoo.

Suurissa veneissä kannattaa pohtia kokonaiskustannuksia

Suurempien veneiden käyttöiän suhteen Pajusalo kehottaa pohtimaan kokonaiskustannuksia. Esimerkiksi matkaveneessä sisustuksen, purjeiden, moottorin ja muun tekniikan päivitys voi tulla varsin kalliiksi suhteessa veneen kokonaisarvoon.

”Vene on kuitenkin pääasiassa harrastusväline, joten omistajalle tärkeintä on sen käyttöarvo ja rungoltaan hyväkuntoisen veneen voi kunnostaa ja päivittää muuten moderniksi useita kertoja ja näin pidentää veneen elinkaarta. Hyvin pidetty lujitemuovivene on lähes ikuinen ja vanhempien veneiden kunnostaminen on monelle tärkeä osa harrastusta”, Pajusalo arvioi.

Vanhat veneet eivät ole merkittävä mikromuovin lähde

Meren tai järvien mikromuovien lähteenä vanhat veneet eivät ole merkittäviä, sillä materiaalia ei juurikaan murene vesistöihin. Oleellista on kuitenkin huolehtia siitä, että käytöstä poistetut veneet kierrätetään asianmukaisesti.

”Pieni osa veneistä päätyy lopulta kuitenkin syystä tai toisesta elinkaarensa päähän tavallista aikaisemmin. Kierrätyksen vauhdittamiseksi tulisi harkita veneiden romutuspalkkiota ja kunnille velvoitetta toimittaa kaikki komposiittijäte polton sijaan kierrätykseen”, Pajusalo sanoo.

Tuottajavastuujärjestelmän ulottamista veneisiin Finnboat ei pidä perusteltuna.

”Laajennettu tuottajavastuu on merkittävä asia esimerkiksi nopeasti kiertävälle elektroniikalle ja jopa henkilöautoille, mutta järjestelmää ei kannata rakentaa veneiden kaltaisille tuotteille, joiden kierrätysvolyymi on pieni ja käyttöikä on usean sukupolven mittainen. Myös hallinnolliset kustannukset olisivat hyötyihin nähden liian suuret”, Pajusalo päättää.