Talvivaaran päästöt eivät lisänneet siian ja taimenen mätikuolleisuutta – biokaivoksilla voi silti olla haittavaikutuksia kalakantoihin

Väitöstutkimuksen mukaan Talvivaaran kaivoksen päästöt eivät lisänneet siian ja taimenen mätimunien kuolleisuutta. Sen sijaan kaivoksen vaikutuksen alaisissa järvissä havaittiin ahvenien kunnon heikkenemistä. Lajin koirailla oli mm. pienempi maksa ja sukurauhaset kuin vertailujärvien uroskaloilla. Kuva: Juha Ojaharju

Perinteisiin metallinerotusmenetelmiin nähden biokaivosteknologian on ajateltu olevan sekä taloudellinen että ympäristöystävällisempi tapa hyödyntää heikkolaatuisia metallimalmivarantoja. Filosofian maisteri Hanna Arola havaitsi kuitenkin Jyväskylän yliopistolle tekemässään ympäristötieteiden väitöskirjatyössä biokaivostoiminnan päästöjen voivan vaikuttaa haitallisesti kaloihin.

Arola tutki esimerkiksi, miten biokasaliuotusta hyödyntävän Talvivaaran metallikaivoksen päästöt vaikuttivat kalojen lisääntymismenestykseen ja varhaiskehitykseen. Hän käytti tutkimuksessaan kotimaisia kalalajeja eli siikaa taimenta ja ahventa.

Tutkimuksessa selvitettiin kokeellisesti, miten jatkuva mangaanisulfaattialtistus vaikutti siian varhaisiin elinvaiheisiin, alkioihin ja ruskuaispussipoikasiin, ja mikä oli siikavanhempien merkitys jälkeläisten mangaanisulfaatin sietokykyyn.

”Tulokset osoittivat, että hedelmöityksestä ruskuaispussipoikasvaiheeseen asti kestänyt altistus suurille mangaanisulfaattipitoisuuksille voi heikentää varhaisten elinvaiheiden selviytymistä, kasvua ja ruskuaisravinnon käyttöä”, Arola sanoo.

Päästöt eivät lisänneet mätimunien kuolleisuutta

Arola selvitti myös, miten siian ja taimenen mätimunat selviytyivät ja kehittyivät Talvivaaran kaivoksen vaikutuksen alaisissa virtavesissä luonnon oloissa. Vastahedelmöitettyjä mätimunia vietiin syksyllä 2014 kehittymään kaivoksen vaikutuksen alaisiin virtavesiin sekä kaivosvaikutuksen ulkopuolisiin vertailujokiin, jossa mätimunien annettiin hautoutua seuraavaan kevääseen saakka.

”Emme havainneet, että kaivostoiminnan päästöille alttiina olleet siian ja taimenen munat olisivat selvinneet heikommin kuin lähiseudun vertailupaikoissa hautoutuneet munat”, Arola mainitsee.

Päästöt olivat haitallisia ahvenelle

Tutkimuksessa todettiin, että jokiveden alhainen pH lisäsi alkioiden kuolevuutta sekä siialla että taimenella, mutta veden pH oli tyypillisesti alhainen myös kaivosalueen lähistöllä olevissa vertailujoissa. Lisäksi alkioiden kasvu oli kummallakin lajilla hitaampaa kylmässä vedessä, mutta veden lämpötilan ei kuitenkaan havaittu olevan yhteydessä kaivostoimintaan.

Lisäksi havaittiin, että ahvenkoirailla oli pienempi maksa kaivosvaikutuksen alaisissa järvissä. Myös koiraiden sukurauhasten koko ja siittiöiden lukumäärä olivat pienempiä kaivosvaikutuksen alaisten järvien kuin vertailujärvien koirailla. Voimakkaan kaivosvaikutuksen alaisen järven ahventen siittiöt kuitenkin liikkuivat pidempään kuin vertailujärvien ahventen siittiöt.