Tenojokeen nousevien lohien määrää seurattiin kesällä 2018 kaikuluotaimilla Tenojoen pääuomassa sekä Inarijoella. Pääuoman laskentapisteen ohi arvioitiin nousseen noin 32 500 lohta ja Inarijokeen 2 850 lohta.

Molemmissa paikoissa lohimääriä laskettiin nyt ensimmäistä kertaa kaikuluotaamalla. Seurannat toteutettiin suomalais-norjalaisena yhteistyönä Luonnonvarakeskuksen (Luke) johdolla.

Lohien nousu Tenojoen pääuomassa keskittyi kesäkuun puolivälin ja elokuun alun väliselle jaksolle, jolloin vuorokausikohtaiset nousumäärät vaihtelivat noin 200-1000 yksilön välillä. Elokuussa lohien nousu hiipui merkittävästi.

Tenojoen pääuoman laskentapaikka sijaitsi Polmakissa, noin 55 kilometriä jokisuulta ylävirtaan. Kaikuluotaukset aloitettiin kesäkuun alussa kevättulvien laskettua ja niitä jatkettiin elokuun loppuun asti.

Inarijoella nousu käynnistyi juhannuksena

Lohien nousu Tenojoen merkittävällä latvahaaralla, Inarijoella käynnistyi vasta juhannukselta ja vilkkaimmat nousupäivät (100–200 lohta/vuorokausi) ajoittuivat heinäkuulle ja elokuun alkupuolelle. Pääuomasta poiketen lohennousu jatkui Inarijoella verrattain aktiivisena myös elokuussa ja syyskuun alussa.

Inarijoella lohia laskettiin toukokuun lopun ja syyskuun 10. päivän välillä. Seuranta toteutettiin Karigasjokisuun tuntumassa, noin 220 kilometriä Tenojokisuusta ylävirtaan.

Pikkulohien vuosi

Kausi 2018 oli Tenojoen vesistössä pikkulohien vuosi (45–65 cm). Tämä näkyi niin Tenojoen pääuoman kuin Inarijoenkin kaikuluotausseurannassa ja pikkulohien osuus korostui varsinkin Inarijoessa.

Isojen, yli 90 cm pitkien lohien määrä jäi vähäiseksi ja oli molemmissa seurantapaikoissa alle kymmenen prosenttia arvioidusta kokonaislohimäärästä.

Pääuomassa kaikuluotausongelmia

Vaikka Tenojoen pääuoman seurantapaikan valinnassa kiinnitettiin erityistä huomioita sen soveltuvuuteen kaikuluotauslaskentaan, seurannassa oli haasteita käytetyn kaikuluotaustekniikan ja kaikuluotaimien sijoittamisen osalta.

Luotaimilla ei saatu kokonaisuudessaan katettua jokiuomaa, vaan uoman keskiosiin jäi noin 20 metrin katvealue. Havaitut ongelmat otetaan huomioon vuoden 2019 seurannan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Tenojoen pääuoman luotauspaikalla jokiuoma oli noin 120 metriä leveä ja 1–6 metriä syvä. Joen pohja oli melko tasainen ja virtaus heikko.

Kaksi luotainta sijoitettiin vastakkain joen molemmille puolille ja jokiuomaa kavennettiin hieman ohjausaidoilla, jolloin luodattavaksi jäi vajaat 100 metriä leveä alue. Ohjausaidat vastasivat Tenojoella patokalastuksessa käytettäviä rakenteita ja niiden rakentamisessa sekä ylläpidossa hyödynnettiin paikallistietoa.

Inarijoelta erittäin luotettava tulos

Inarijoen seurantapaikka sen sijaan oli erinomaisesti kaikuluotaukseen soveltuva ja ohjausaidoilla luodattava alue saatiin kavennettua alle 25 metriin.

Näin lyhyellä etäisyydellä yhdellä kaikuluotaimella saatiin erittäin luotettava arvio Inarijokeen nousseesta lohimäärästä. Arvion laatua paransi vielä vedenalainen videoseuranta, jonka avulla saatiin tarkkaa tietoa eri kalalajien osuudesta kaikuluotainaineistossa.

Tärkeä osa Tenon lohiseurantoja

Tenojoen pääuoman ja Inarijoen luotauslaskennat ovat tärkeä osa Tenojoen vesistön lohiseurantoja. Näiden luotauslaskentojen lisäksi Luonnonvarakeskus kumppaneineen toteuttaa kuitenkin useita muita lohiseurantoja vesistön eri osissa.

Seurantoihin kuuluvat muun muassa lohien videolaskennat Utsjoessa ja Laksjohkassa, kutulohilaskennat pintasukeltamalla pienissä sivujoissa, sähkökoekalastukset kutu- ja poikastuotantoalueilla, kalastus- ja saalistilastoinnit, lohikantojen ikä- ja kokoanalyysit suomunäytteistä sekä erilaiset geneettiset analyysit.