Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan lohenpoikasia on onnistuttu ohjaamaan Iijoen Haapakoskella. Vesivoimalaitoksen yläkanavaan kesällä 2019 asennettu noin 180 metriä pitkä kelluva ohjausaita on ensimmäinen Suomessa kyseiseen tarkoitukseen asennettu rakenne.

Luken tiedotteessa korostetaan, että lohikantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin edellyttää kalojen vaellusyhteyden eheyttämistä kahteen suuntaan: Kalanpoikasten on päästävä jokien yläjuoksulta mereen syönnösvaellukselleen kasvamaan ja aikanaan aikuisten kalojen on päästävä takaisin mereltä jokien ylävirtaan lisääntymisalueilleen. Haapakoski on sijainniltaan ylin Iijoen pääuoman viidestä vesivoimalaitoksesta.

”Tyypillisesti patorakenteet hidastavat tai jopa katkaisevat vaelluspoikasten matkan merelle. Kalat jäävät joko liian pitkäksi aikaa uimaan patoaltaaseen, jolloin ne ovat helppoa saalista petokaloille tai sitten ne yrittävät läpäistä voimalaitoksen turbiinien kautta, mikä myös lisää kalojen kuolleisuutta, Luken tutkija Riina Huusko kertoo.

Selvä ero vuoteen 2017

Huuskon mukaan tutkimuksesta saatujen havaintojen perusteella ohjausaita vaikuttaa toimivan suurimmaksi osaksi odotetusti ja se muutti selvästi vaelluspoikasten käyttäytymistä verrattuna ennen ohjausaidan asentamista vuonna 2017 tehtyyn tutkimukseen.

”Saapuessaan ohjausaidan lähelle useimmat vaelluspoikaset muuttivat uintireittinsä sen suuntaiseksi ja seurasivat sen vieressä kohti voimalaitosta”, Huusko selvittää.

Virtaamatilanne vaikuttaa poikasten käyttäytymiseen

Vaelluspoikasten käyttäytymisessä havaittiin eroja virtaamatilanteiden välillä. Joen kokonaisvirtaaman pienentyessä kalojen vaellusnopeus hidastui ja uintireitit muuttuivat mutkittelevimmiksi. Käyttäytymismuutos oli sama ennen ohjausaitaa ja sen asentamisen jälkeen.

Muutoksesta huolimatta suurin osa kaloista lähti seuraamaan ohjausaitaa voimalaitoksen suuntaan myös pienemmällä virtaamalla. Vain yksittäisten kalojen havaittiin uivan kelluvan ohjausaidan ali ja näin tapahtui useimmiten, kun virtaama laski alle 200 kuutiometriin sekunnissa.

Virtaama Haapakosken kohdalla on tutkimuksen toteuttamisajankohtana vaihdellut aikaisempina vuosina noin 100-300 m³/s välillä. Yli 250 kuution virtaamatilanteilla vettä menee myös tulvaluukkujen kautta ohijuoksutuksena.

Alasvaellusreitin toimivuus tutkittavaksi 2022

Ohjausaidan pää oli tutkimuksen aikaan voimalaitoksen puolelta pinnan alla noin kaksi metriä. Tällä osuudella havaittiin kalojen uivan yli aidan voimalaitoksen puolelle. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kalojen käyttäytymisestä ohjausaidalle saavuttaessa, joten tämä ei haitannut toteutusta eikä saatuja tuloksia.

”Kalojen käyttäytyminen aivan voimalaitoksen läheisyydessä on mielenkiinnon kohteena tarkemmin, kun varsinainen alasvaellusväylä saadaan rakennettua padon alapuolelle. Ohjausaidasta ja alasvaelluväylästä yhdessä koostuvan alasvaellusreitin toimivuutta päästään selvittämään todennäköisesti kesällä 2022”, Huusko selventää.

Yhteensä 89 vaelluspoikasta merkittiin turkimusta varten

Ohjausaidan toimivuuden arviointia varten merkittiin ja vapautettiin kahdessa erässä yhteensä 89 lohen vaelluspoikasta. Poikaset selviytyivät hyvin vapautuspaikalta Haapakosken voimalaitokselle, sillä automaattisilta vastaanottimilta saatiin havainto 79 merkitystä vaelluspoikasesta.

Näistä 74 vaelluspoikaselle saatiin määritettyä uintireitti ohjausrakenteen läheisyydessä. Tutkimus toteutettiin kesäkuussa 2020 keväisen tulvavirtaaman kääntyessä laskuun.