Sadan gramman kiiski nosti Jani Laitisen Suurkalarekisteriöintien Hall of Fame -listan jaetulle kärkisijalle

Tasan 100-grammainen kiiski oli Jani Laitisen 21. suurkalalaji. Sen myötä hänen saamiensa suurkalojen yhteispaino on tällä hetkellä 71,94 kg.

Teksti: Ismo Malin, Kuvat: Jani Laitisen arkisto

Espoolainen Jani Laitinen nousi jakamaan kärkisijaa suurkalarekisteröintien Hall of Fame -listalla Rovaniemen lähistössä virtaavasta joesta saamallaan sata grammaa painaneella kiiskillä. Se oli hänen 21. suurkalalajinsa. Yhtä monta suurkalalajia on vain turkulaisella Juuso Triipposella.

Jani Laitinen nousi ykkössijalle melkoisella vauhdilla, sillä vielä alkuvuodesta hänellä oli kasassa ”vain” 17 suurkalalajia ja neljäs tila rankingissa. Kaikkia uutta neljää suurkalalajia hän ei kuitenkaan saanut pikavauhtia, vaan suurkalarajoissa tapahtuneet muutokset merkitsivät sitä, että hänen aiemmin saamansa siika ja isosimppu muuttuivat suurkaloiksi. Kuluvan vuoden maaliskuussa saadut kuore (18.3.) ja kiiski olivat hänelle toden teolla aivan uusia suurkaloja.

Jani Laitinen kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että hän on päässyt ns. välitavoitteeseensa, joka oli 20 suurkalalajin rajan saavuttaminen ja Hall of Fame -listauksen kärkipaikka. ”Tosin en päässyt 20 lajiin ensimmäisenä, mutta hyvä näinkin”, hän myhäilee.

Maaliskuun 18. päivä saatu kuore oli Jani Laitisen 20. suurkalalaji.
Tämä 430-grammainen isosimppu nousi suurkalaksi vuoden viiveellä, kun suurkalaraja putosi 500 grammasta 400 grammaan.

Kiiskin perässä ajettiin pitkä matka

Laitinen kertoo, että hän oli kavereidensa kanssa yrittänyt saada suurkiiskeä jo useammasta paikasta ja isoja kiiskejä saaneensakin, mutta suurimmatkin niistä olivat olleet vain noin 70-80-grammaisia, kun suurkalaraja on tasan 100 grammaa.

”Saimme sitten vinkin paikasta, josta suurkiiskiä oli saatu, ja ajoimme sinne Rovaniemen korkeudelle asti niitä yrittämään. Tämä on yksi pisimmistä tekemistämme reissuista suurkalan perässä”, hän mainitsee.

”Aluksi paikasta tuli pientä kiiskiä, sitten syönti hiipui, mutta alkoi illalla uudestaan. Yleensä ajatellaan, että kiiski ottaa pilkkiin matalasta, noin kahden metrin vedestä. Tämä suurkiiski tuli kuitenkin noin seitsemästä metristä. Kaiusta näin, että kyseinen kala, joka näyttikin isolta muihin verrattuna, on muita syvemmässä. Nopea peliliike ja pilkki syvemmälle ja siihenhän se sadan gramman kiiski nappasi. Aina ns. säännöt eivät siis olekaan ehdottomia ja niihin löytyy poikkeuksia”, Laitinen selvittää.

Live-luotain hyvä apuväline pienillekin kaloille

Kiiski on Laitisen mukaan usein suurissa parvissa, jotka liikkuvat todella nopeasti ja ahvenparvia vilkkaammin. ”Kalan irrottamisen jälkeen onkin tärkeää saada morri takaisin pyyntiin nopeasti, mutta kaikesta huolimatta samasta avannosta ei saa välttämättä kuin muutaman kiiskin”, hän kertoo.

Laitinen neuvoo kiiskipilkille lähtijää ottamaan mukaan todella herkät välineet. ”Itselläni suurkiiskin saantipäivänä oli käytössä filmikärkinen morrivapa, siiman vahvuus oli muistaakseni 0,08 ja pilkkinä 6 mm musta morri, jossa oli punaisia pilkkuja. Syötiksi laitoin kärpäsen toukkia.”

Lisäksi Laitinen vinkkaa, että syöttipalloa isontamalla voi jonkin verran vaikuttaa saaliskiiskien suuruuteen. ”Käytin tuolloin itse kolmen toukan taktiikkaa.”

Laitisen mukaan liveluotain on hyvä apuväline kaikenkokoisten suurkalojen kalastajalle, sillä sen avulla pystyy erottamaan lähes lajista kuin lajista isot yksilöt pienistä. ”Kun on harjaantunut silmä, niin pienistäkin kaloista pystyy erottamaan vain jopa parinkymmenen gramman kokoeron. Saamani suurkuorekin näkyi kaiussa muuta parvea syvemmässä olevana isompana kalana”, hän sanoo.

Suurkalojen ”jahti” jatkuu edelleen

Suomessa on Laitisen mielestä ihan realismia saada kasaan 30 suurkalalajia. ”Meillä on esimerkiksi omassa Urpoerämies-porukassa kasassa 25 lajia, ja kun tieto kulkee välillämme, niin kalastus tehostuu entisestään. Toisaalta kun ylitetään 25 lajin raja, jokainen siitä eteenpäin saatu uusi suurkala on aina entistä hankalampi”, hän arvioi.

Laitinen ei suinkaan aio lopettaa uusien suurkalojen tavoittelua, vaikka välitavoite on nyt saavutettu. Hän ei pidä sitäkään mahdottomana, että nousisi yksin kärkipaikalle melko piankin. ”Tänä keväänä yritän suurturpaa onkimalla. Sen saamisen ei pitäisi olla mikään mahdottomuus, ja osin on ollut huonoa tuuriakin, etten ole sellaista jo saanut. Toisaalta suurkala vaatii aina tiedon ja taidon lisäksi myös tuuria”, hän muistuttaa.

Myös suursulkavan saamiseen Laitinen arvioi olevan hyvät mahdollisuudet tulevana kesänä. Suurkalakoon kivinilkka puolestaan oli lähellä jo viime vuonna. ”Valtaisa kivinilkka putosi juuri, ennen kuin olisin saanut sen haaviin. Eivät kai olleet välineet tuolloin aivan kohdillaan”, hän miettii.

Karppi, jonka Jani Laitinen sai ensimmäisen kerran 15,8 kilon painoisena vuonna 2017. Uudestaan sama kala nousi muutamaa vuotta myöhemmin ja sillä kertaa 16,6-kiloiseksi kasvaneena. ”Tämä on oikein hyvä esimerkki siitä, että oikein käsiteltynä ja vapautettuna kala voi jatkaa kasvuaan vielä pitkäänkin”, hän sanoo.

Vuoden 2014 siika tärkeä kala

Vuonna 2014 pohjaongella saatu siika on tärkeä Laitiselle, koska se on edelleen Urpoerämiesten ykkösnoteeraus siian osalta. ”Tämä yli 1,8-kiloinen siika oli myös ensimmäisiä koko porukan ennätyskalojani ja sen myötä innostukseni nimenomaan eri lajien ennätyskalojen pyyntiin alkoi”, hän hehkuttaa.

Karppi on yksi Laitisen lempikaloista jo pelkästään mystisyytensä ja suuren kokonsa ansiosta. ”Kaikki eivät edes tiedä tästä kalasta mitään, tai juuri mitään. Silti sitä on Etelä-Suomessa monin paikoin”, hän sanoo.

Omien ennätysten parantaminen on myös Laitisella kalastuksen keskiössä eli hän kalastaa myös usein lajeja, joista hänellä suurkalaraja on jo saavutettu. ”Näin hienoimpien tai jännittävimpien kalalajien kalastus ei lopu, kun suurkala on saatu”, hän perustelee.

Myös ruokakalojen pyynti on oleellinen osa Laitisen kalastusharrastusta, koska hän tykkää myös kalaruokien kokkaamisesta. ”Siianonginta on aina myös ruokakalan pyytämistä, ja hauesta yritän joka kerta saada jonkin sopivan kokoinen kalan kokattavaksi. Haluan myös kokeilla uusia lajeja ruokana: esimerkiksi vimpasta saa huipputason graavikalaa ja simpusta maukkaita fileitä paistinpannulle”, hän kehuu.

Suutaria Jani Laitinen kalastaa joka vuosi, vaikka suurkalaraja on jo saavutettu. ”Suutarin kalastus on aina jännittävää ja kalat vahvoja”, hän perustelee.

Jani Laitisen haaste

”Haastan uusia kalastajia mukaan ilmoittamaan kalojaan suurkalarekisteriin. Ei tarvitse olla kuin yksi suurkala saatuna, sillä jo sen ilmoittaminen lisää rekisterin pitäjien ja muiden kalastuksen harrastajien tietoa siitä, kuinka suuria kaloja on Suomessa saatavissa ja vie muutenkin suurkalojen kalastusta lajina eteenpäin.”

Jani Laitisen suurkiiski

Pyyntipäivä ja -aika: 31.3.2024 klo 19.
Pyyntipaikka: joki Rovaniemen lähellä.
Vapa: filmikärkinen morrivapa
Siima: 0,08 mm
Pilkki ja syötti: 6 mm musta morri, jossa punaisia pilkkija. Syöttinä kärpäsen toukkia

Lisätietoja suurkaloista

Suurkalarekisteröintien Hall of Fame

Vuonna 2014 pohjaongella satu 1,83-kiloinen siika.
Välillä on tuuria! Tämä 540 gramman sorva tuli ”vahingossa” ihan tavallisella mato-ongella kaverin mökiltä.