Kalatalouden Keskusliitto tuo Englannista pyydettyjä ankeriaanpoikasia maahan. Tänä vuonna Suomen vesiin istutetaan 129 500 ankeriaanpoikasta, joista 60 000 Luonnonvarakeskus istuttaa rannikkovesiin kannanhoidollisista syistä.

Ankerias on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi vaelluskalalajiksi, mutta poikasmäärissä on ollut lievää kasvua vuodesta 2011 lähtien. Koronaepidemian vuoksi ankeriaanpoikaset saapuvat Suomeen poikkeuksellisesti autokyydillä, eivät lentäen, kuten aikaisempina vuosina.

Ankeriasta (Anguilla anguilla) esiintyy Suomen merialueella ja sisävesissä, mutta joka lisääntyy Sargassomerellä Atlantilla. Euroopan ankeriaskannat ovat vähentyneet rajusti.

Ankeriaanpoikasia ei saavu enää entiseen tapaan Suomenkaan rannikolle eivätkä ankeriaat pääse nousemaan ylös syönnösalueilleen jokien patoamisen vuoksi. Nyt tehtävillä istutuksilla tuetaan eurooppalaisen ankeriaskannan elpymistä.

Istukkaat pyydetty Severnjoesta Englannista

Istutettavat ankeriaat on pyydetty Severnjoesta Englannista, jossa pyynti tapahtuu tarkasti säädellyn SEG-standardin (Sustainable Eel Group) mukaisesti. Pyydetyistä lasiankeriaista suurin osa käytetään istutuksiin eri puolilla Eurooppaa ja osa istutetaan pyyntialueen vesistöihin patojen yläpuolelle.

Ankeriaat voivat elää Suomessa kymmeniä vuosia ennen kuin aloittavat 6 000 kilometrin mittaisen kutuvaelluksen Sargassomerelle. Suomalaiset vaellusankeriaat painavat parhaimmillaan 1,5–2 kiloa ja ovat eurooppalaisittain suurikokoisia. Suuresta koosta on todennäköisesti hyötyä pitkällä vaelluksella.

Istutukset ovat osa ankeriaskantojen elvyttämistä

EU:n ankeriasasetuksessa istutukset nähdään osana Euroopan ankeriaskannan elvyttämistä. Istutukset vahvistavat paikallista ankeriaskantaa ja lisäävät kutuvaellukselle lähtevien vaellusankeriaiden määrää. Istutettua alkuperää olevien vaellusankeriaiden on todettu aloittavan kutuvaelluksensa yhtä aikaa ja seuraavan samoja reittejä kuin luontaista kantaa olevat lajikumppaninsakin.

Englannin lounais- ja länsirannikolle saapuu merivirtojen tuomana lasiankeriaita, joista kaikki eivät monien nousuesteiden takia pääse vapaasti nousemaan paikallisiin jokiin. Niitä pyydetään siirrettäväksi paikallisesti patojen yläpuolelle, mutta ylimäärä on hyödyllistä siirtää muualle tuottaviin, mutta vajaasti hyödynnettyihin elinympäristöihin.

”Ankerias sopeutuu erilaisiin elinympäristöihin ja oikein toteutetut istutukset antavat erinomaisia tuloksia”, toteaa tutkija Jouni Tulonen Luonnonvarakeskuksesta. Hän kertoo lisäksi, että ankeriastyöryhmän viime vuoden raportin mukaan poikasmäärissä on ollut lievää kasvua vuodesta 2011 lähtien ja tänä keväänä Severnillä saatiin erittäin hyvät saaliit.