Urheiluseuran Ei mikään roskakala -hanke: Ilmastoystävällistä lähiruokaa särjestä ja muista järvikaloista

Leppävirran Urheilijat korsostaa, ettei ole olemassa roskakalaa. On vain älyttömän hyvän makuista ja terveellistä järvikalaa.

Leppävirran Urheilijat ry halusi kantaa yhteiskuntavastuutaan kampanjoimalla lähiruoan puolesta. Sen Ei mikään roskakala -hanke oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Hiilijalanjälki puoliksi -kokeilua. Hankkeessa haettiin uusia mahdollisuuksia ilmastoystävällisempään ruokailuun ja lähikalan hyödyntämiseen.

Maaliskuussa alkaneen ja heinäkuun loppuun asti kestäneen hankkeen aikana Leppävirran Urheilijat toi särkikaloja tunnetuksi terveellisenä ja ympäristöystävällisenä lähiruokana lukuisissa tapahtumissa, kuten esimerkiksi Leppävirran Järvikalapäivässä sekä Suonenjoen mansikkakarnevaalien yhteydessä järjestetyillä Vege- ja lähiruokamessuilla.

”Järjestimme hankeaikana myös yhteensä noin 50 avointa pilkki- ja onkikilpailua, joihin kaikki halukkaat ovat voineet osallistua, ja kisojen jälkeen kaloja on jaettu maksutta yksityiskäyttöön. Nettisivuille olemme lisäksi koonneet kalaruokareseptejä ja muuta hyödyllistä tietoa mm. kalankäsittelystä. Tätä työtä jatketaan hankkeen jälkeenkin”, kertoo Elina Huerta Leppävirran Urheilijoista.

Tehnyt särkeä tunnetuksi jo aiemmin

Huerta kertoo, että Leppävirran Urheilijat on paitsi urheiluseura, myös aktiivinen pilkki- ja onkiseura, joka on aiemminkin pyrkinyt tekemään särkeä ja muita järvikaloja tunnetuksi ruokakalana.

”Hankkeen avulla pystyimme kuitenkin nostamaan aiheen esiin aivan eri mittakaavassa. Ravitsemuksellisen näkökulman lisäksi haluamme tuoda esille kalastusta perheiden yhteisenä harrastuksena ja sukupolvien välisen tiedon jakamisen merkityksen”, Huerta korostaa.
Hänen mukaansa hanke sai hyvän vastaanoton ja pääsi kiitettävästi esille paikallisessa mediassa.

”Ilahduttavasti huomasimme aiheen kiinnostavan myös perheitä, ja esimerkiksi vanhempi väki kertoi tapahtumissa kalaruokamuistojaan. Tämän perinnetiedon haluaisimme välittyvän eteenpäin, sillä särkihän oli aiemmin runsaasti käytetty talouskala”, Huerta muistuttaa.

Järvikalaa halutaan lisää julkisiin keittiöihin

Hankkeen aikana selvisi, että useat Leppävirran seudun kunnat ovat ottaneet tavoitteeksi järvikalan lisäämisen julkisissa keittiöissä. Tässä on kuitenkin Huertan mukaan ongelmana se, että hankinnat tehdään kilpailutuksen kautta ja hankintavolyymit ovat suuria ja pitäisi tuottaa esimerkiksi tietynlaista kalamassaa.

”Tällaisiin vaatimuksiin on pienien toimijoiden vaikea vastata, ja sitä kautta kuntien vaikea saada asiaa eteenpäin kustannustehokkaasti. Eräänlainen muna-kana-dilemma siis. Tähän kun löytyisi ratkaisu, sillä Järvi-Suomessa riittäisi särkikalaa. Kalastajia ja jatkojalostajia ei niinkään”, hän harmittelee.

”Paikallisessa REKO-ryhmässä (Reko-lähiruokarengas) selvitimme kiinnostusta särkikalatuotteille ja selvisi, että ihmiset olisivat kiinnostuneita ostamaan käsiteltyjä tai puolivalmiita tuotteita. Tässä voisi olla markkinasaumaa jollekin. Eri säännösten takiahan emme voi itse myydä kalatuotteita, eikä se ole missään vaiheessa ollut tarkoituskaan.”

Kalatuotteiden, esimerkiksi särkisäilykkeiden korkea hinta myös nousi esille vastauksissa. Leppävirran Urheilijat muistuttaa kuitenkin, että kaikilla on oikeus pilkkiä ja onkia eli kalaa voi saada myös ilmaiseksi.

”Eihän asia tietenkään ole mustavalkoinen, mutta lasten harrastukset ovat monesti tosi kalliita. Siksi muistuttelemme ihmisiä siitä, että kalastus on halpa harrastus koko perheelle, ja parhaimmillaan siitä saa herkullisen ruoankin pöytään.”

Arvostetaan saalista – ei puhuta roskakaloista

Huerta lupaa, että heidän mallinsa ja hankkeesta kerätty tieto ovat vapaasti kaikkien käytettävissä ja monistettavissa. ”Tietoa jaamme mielellämme ja se on vaikka vain puhelinsoiton päässä. Autamme mielellämme myös muita seuroja, kyläyhdistyksiä jne. järjestämään omia tapahtumiaan tai toimintaansa.”

”Vahvasti haluamme viestiä myös, että ottakaa lapset mukaan kalastukseen ja ruoan valmistukseen, jotta uudet sukupolvet oppivat tuntemaan kalan arvon, kun heidät otetaan mukaan kalastukseen ja ruuan valmistukseen. Arvostetaan saalista ja unohdetaan roskakala-sana kokonaan, sillä järvissämme ei sitä ole, vaan maistuvaa ja terveellistä lähikalaa”, Huerta korostaa.

”Urheilu- ja kalastusseuroilla on yhteiskunnallinen vastuu toimia kestävästi sekä näyttää esimerkkiä niin sosiaalisena toimijana ja kuin ympäristöasioiden osalta. Tehkää rohkeita avauksia, vaikka tuntuisi, ettei asia olisi seuran ydintoimintaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen on meidän jokaisen asia”, hän kannustaa.

Teksti: Ismo Malin