Itämeri on lämmennyt vuoden 1990 jälkeen keskimäärin lähes kaksi astetta, Suomen merialueet vieläkin enemmän. Ravinnekuormituksen selvä aleneminen on jatkunut tämän vuosituhannen puolella, mutta hapettomien alueiden pinta-ala on ennätystasolla. Lämpeneminen lisää merkittävästi myös sinilevän määrää avomerialueilla.
Itämeren suojelukomissio HELCOMin mukaan Itämeren pintalämpötilan vuosikeskiarvo kohosi viime vuonna ennätystasolle. Myös mittaushistorian korkein lämpötila avoimella Itämerellä, 27 astetta, mitattiin 25.7.2018.
Viimeisten 100 vuoden aikana Itämeri on lämmennyt 0,3 astetta vuosikymmentä kohti, mutta vuoden 1990 jälkeen kuitenkin selvästi nopeammin, 0,59 astetta vuosikymmenessä. Sinilevien määrä on puolestaan lisääntynyt tilastollisesti merkittävästi Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Selkämeren avomerellä viimeisten 40 vuoden aikana.
Hapettomuus ennätyslaajaa
Itämeren hapettomien pohjien pinta-alan 10-kertaistuminen johtuu ensisijaisesti ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen seurauksena kiihtyneestä rehevöitymisestä. Vuonna 2018 hapettoman pohjan pinta-ala laajeni Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen mukaan uusiin ennätyslukemiin.
Viime vuosikymmeninä negatiiviseen kehitykseen on jo vaikuttanut myös meren nopea lämpeneminen. Lämpimämpään veteen liukenee vähemmän happea ja samalla happea kuluttava hajotustoiminta kiihtyy. Hapettomissa olosuhteissa meren pohjasedimentistä vapautuu suuria määriä sinileväkukintoja ruokkivaa fosforia.
Science-tiedelehdessä viime vuonna julkaistun artikkelin mukaan maailman merialueilla hapettoman vesimassan tilavuus on nelinkertaistunut vuoden 1950 jälkeen. Syyt ovat samat kuin Itämerellä: ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ja ilmaston lämpeneminen.
Maatalouden päästöt saatava kuriin
Huolimatta siitä, että Itämeren fosfori- (-25 %) ja typpikuormitus (-12 %) ovat alentuneet selvästi vuosituhannen vaihteen jälkeenkin, ravinnekuormitus ylittää edelleen HELCOMin vuoden 2013 ministerikokouksessa asetetut tavoitteet.
Suomessa kuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta keskeistä on maatalouden ravinnepäästöjen parempi hallinta. Samaan aikaan kun pistelähteistä peräisin oleva ravinnekuormitus on meillä alentunut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, ovat toimenpiteet hajakuormituksen vähentämiseksi tuottaneet vaatimatonta tulosta.
Ympäristöministeriön viime vuonna käynnistämän kolmivuotisen (2019-21) vesiensuojelun tehostamisohjelman 45 miljoonan euron kokonaissummasta yli puolet onkin päätetty käyttää maatalouden vesiensuojelun uusiin innovatiivisiin menetelmiin. Kuormituksen vähennystavoitteiden täysimääräinen saavuttaminen edellyttää kuitenkin myös jo käytössä olevien maatalouden vesiensuojelutoimien oleellista tehostamista sekä nykyistä parempaa kohdentamista.
Kasviksia ja kotimaista luonnonkalaa lautaselle
Itämeren hyvän tilan saavuttaminen edellyttää ravinnekuormituksen vähentämisen ohella ilmaston lämpenemisen nopeaa hillitsemistä. Suomessa kotitalouksien kulutus muodostaa kaksi kolmasosaa kulutusperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä.
Kotitalouksien kulutuksen kasvu on syönyt vähähiilisemmän teknologian käyttöönoton kautta saadut hyödyt. Kulutuksen hillitsemisen ja kulutusperäisten päästöjen vähentämisen tueksi tarvitaan poliittisia toimia, joilla ohjataan kotitalouksia valitsemaan pienen hiilijalanjäljen omaavia tavaroita ja palveluja.
Ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 prosenttia keskimääräisen suomalaisen rehevöittävästä Itämeri-jalanjäljestä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Ruokaminimi-hankkeen tulosten mukaan ruokavalion sekä ilmasto- että rehevöittävä vaikutus pienenevät, kun eläinperäisten tuotteiden osuus ruokavaliossa pienenee.
”Tällä hetkellä eläinpohjaisen ravinnon tuotannon käytössä on noin 70 prosenttia Suomen peltoalasta. Kuluttajalle helpoin keino kokonaispäästöjen vähentämiseksi on lisätä kasvisten ja kotimaisen luonnonkalan osuutta ruokavaliossa. Se vähentäisi peltoalan tarvetta”, erikoistutkija Seppo Knuuttila toteaa.
