Suomen vesistöihin 1990-luvulla levinneen vesikasvin kanadanvesiruton massaesiintymät haittaavat järvien virkistyskäyttöä. Vesiruton valtaamissa järvissä ei voi uida, veneillä eikä kalastaa. Massaesiintymät aiheuttavat myös järvien rehevöitymistä.

Uuden tutkimuksen mukaan järvestä nuottamaalla nostettua vesiruttoa voitaisiin käyttää biokaasun tuotannossa. Biomassaa voitaisiin myös loppusijoittaa pelloille, mutta sen lannoitevaikutus on vähäinen.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vetämässä ElodeaII-hankkeessa kehitettiin menetelmiä vesiruton poistamiseksi vesistöistä. Hankkeessa tutkittiin myös tapoja vesiruttobiomassan hyödyntämiseen sekä peltolannoitteena että lisäsyötteenä biokaasulaitoksen mädätysprosessiin. Kolmivuotinen hanke toteutettiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja ProAgria Oulu:n kanssa.

Raivausnuottaus vaatii vielä jatkokehittelyä

Kanadanvesirutto voi kasvattaa laajoja, jopa koko järven laajuisia massakasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja ja aiheuttavat hajotessaan happikatoa ja lisäävät siten järvien rehevöitymistä.

Vesiruttokasvuston poistoa tutkittiin Kuusamon Vuotunki-järvellä. Kasvimassan poistoon kehitettiin kohteeseen räätälöity raivausnuotta. Järvestä poistettiin kahden vuoden aikana kaikkiaan noin 23 000 kiloa kasvimassaa.

”Raivausnuottauksella ei juurikaan ollut haitallisia vaikutuksia veden laatuun ja nuottauksen mukana poistetut muut, luontaiset vesikasvit, näyttivät palautuvan nopeasti. Raivausnuottaus oli kuitenkin työlästä ja hidasta. Työläin vaihe oli biomassan siirtäminen rannalle, se vaati lihasvoiman lisäksi koneita. Erityisesti tähän työvaiheeseen tarvittaisiin uusia innovaatioita”, kertoo projektipäällikkö Ritva Nilivaara SYKEstä.

Vesiruton lannoitusvaikutukset olivat vähäisiä

Järvestä kerätty kanadanvesiruton biomassa levitettiin peruna- ja kokoviljasäilörehun lannoitekokeisiin peltokoealoille. Tarkoituksena oli tutkia mahdollisuutta hyödyntää biomassan sisältämiä ravinteita peltojen viherlannoitteena.

”Biomassan peltolevitys onnistui maatalouskoneilla hyvin, mutta biomassasta ei saatu tämän lyhyen kokeen aikana esiin lannoitevaikutuksia. Toisaalta massasta ei ollut viljelykasveille haittaakaan, joten peltolevitys voisi olla kustannustehokas ratkaisu vesiruton loppusijoitukseen,” kertoo Nilivaara.

Biomassan levityksestä voisi olla perunapelloille hyötyäkin. Kun vesiruton mikrobeja tutkittiin laboratoriossa, havaittiin, että jotkin vesiruton bakteerit estivät tehokkaasti perunarupea aiheuttavien bakteerien ja kohtalaisesti perunaseittiä aiheuttavan sienen kasvua. Myös peltokokeissa havaittiin, että vesiruttomassa vähensi perunaseittiä.

Vesiruttoa voitaisiin käyttää biokaasun tuotannossa yhdessä nurmirehun kanssa

”Vesiruton biomassa paransi biokaasutuksen metaanisaantoa, ja biomassan käyttö biokaasun tuotannon lisäsyötteenä on tietyin reunaehdoin jopa kannattavaa”, arvioi Nilivaara.

Tätä selvitettiin laboratorio- ja maatilamittakaavan kokeissa. ”Tavanomaiset nurmirehun korjuu- ja varastointimenetelmät soveltuivat biomassan käsittelyyn, mutta koska biomassa on silppuuntuvaa ja märkää, sen käsittely on hitaampaa”, kuvailee Nilivaara. Biomassa pystyttiin kuljettamaan biokaasulaitokselle paaleissa, kun siihen seostettiin nurmea.

Myös biomassan säilöntää tutkittiin. Säilöntä onnistui huonosti minisiiloissa, joissa säilytys perustui käymiseen. ”Käymistä rajoittivat biomassan vähäinen kuiva-ainepitoisuus ja todennäköisesti myös niukka liukoisten hiilihydraattien pitoisuus. Nurmirehun lisäys kuitenkin edisti säilönnän onnistumista”, kuvailee Nilivaara.

Paikalliset olivat hankkeessa innokkaasti mukana

”Vuotunkilaiset ja kuusamolaiset osallistuvat innokkaasti hankkeen maastotöihin ja vesiruton käsittelymenetelmien kehittämiseen. Vuotungin maamiesseuran naisosaston työ vesiruton torjumiseksi jopa palkittiin vuonna 2019 Pohjois-Pohjanmaan maisematekona”, kertoo Ritva Nilivaara.

Hankkeessa kehitetty raivausnuotta kiinnosti laajasti alan toimijoita ja sitä käytettiin useissa vesikasvien poistokohteissa. ”Maamiesseura ja kalaveden osakaskunta tekivät aktiivista työtä hankkeen toimien onnistumiseksi ja olivat maastotöissä mukana vauvasta vaariin.”

ElodeaII-hanketta rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta, Koneyrittäjät ry, Marjatta ja Eino Kollin Säätiö sekä Maa- ja vesitekniikan tuki ry.