Uusi katsaus: Virtavesien liettymisestä merkittävästi haittaa taimenen ja raakun lisääntymiselle

Maankäyttö lisää virtavesien kiintoainekuormitusta, millä on merkittäviä haittavaikutuksia. Liettyminen haittaa esimerkiksi taimenen ja raakun lisääntymistä. Kuva: Maria Rajakallio.

Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston tutkijoiden laatima kirjallisuuskatsaus selvitti kiintoaineen eroosiota ja sedimentoitumista luonnollisena virtavesien ilmiönä. Samalla tarkasteltiin liiallisen kiintoainekuormituksen haittoja virtavesissä.

”Monien virtavesien ikonisten lajien kuten jokihelmisimpukan ja taimenen lisääntymiseen liittyvät ongelmat kytkeytyvät vahvasti virtavesien pohjien liettymiseen”, tutkija Jarno Turunen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) toteaa katsauksen perusteella.

SYKEn tiedotteen mukaan valuma-alueelta huuhtoutuvan kiintoaineen eroosio ja sedimentaatio ovat keskeisiä virtavesien luonnonprosesseja. Alueen maaperä, geologia, maastonmuodot ja ilmastotekijät vaikuttavat suuresti siihen, kuinka paljon virtavedet kuljettavat kiintoainetta ja millaiseksi niiden uomarakenne muovautuu. Maankäyttö, etenkin maa- ja metsätalous, kuitenkin lisää virtavesien kiintoainekuormitusta ja pohjien liettymistä luontaiseen tilanteeseen verrattuna ja aiheuttaa siten muutoksia virtavesien eliöyhteisöissä.

Liettymistä ei seurata haitoista huolimatta

Taimenen mäti kehittyy virtavesien sorapohjien sisällä kutupesässä talven yli. Soraikoiden liettyminen hienolla kiintoaineella vähentää veden virtausta soraikon sisään. Lisäksi eloperäinen kiintoaines lisää hajotessaan kutupesän hapenkulutusta.

”Niinpä mätimunat voivat tuhoutua hapen puutteeseen. Samoin raakun poikaset kasvavat ensimmäiset elinvuotensa soraikon sisään kaivautuneina, jolloin pohjien liettyminen vaikeuttaa raakun elinkiertoa”, Turunen selvittää.

Kiintoainekuormituksen vesistöhaitat ovat toki olleet aiemminkin tiedostettuja, mutta kuormituksen seuranta on keskittynyt enemmän vedenlaatuun. ”Kiintoaineen sedimentoitumista ja siitä aiheutuvaa pohjien liettymistä ei käytännössä seurata, vaikka juuri se todennäköisimmin aiheuttaa suurimmat ekologiset haittavaikutukset virtavesissä”, Turunen kertoo.

Myös kunnostusmenetelmät tarkastelussa

Katsauksessa tarkasteltiin lisäksi liettymisestä kärsivien virtavesien kunnostusmenetelmiä sekä kiintoainekuormituksen mittausta ja mallintamista.

Selvitys on lajissaan ensimmäinen näin laaja suomenkielinen katsaus aiheeseen. Julkaisu toimii tietolähteenä viranomaisille, tutkijoille, virtavesien parissa työskenteleville sekä muille virtavesistä kiinnostuneille. Julkaisu on toteutettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) Kalatalouden ympäristöohjelman rahoituksella.

Kiintoaineen eroosio ja sedimentaatio virtavesissä – luonnollisesta prosessista virtavesien ongelmaksi