Pellon Naamijoella sijainneen kirjolohenkasvatuslaitoksen toiminta on loppunut ja altaiden paikalle on muotoiltu neljäsataa metriä vuolaasti virtaavia puroja, jotka soveltuvat lohikalojen kutu- ja pienpoikasalueeksi.

Tavoite on, että Naamijoessa liikkuvat kutuhaluiset kalat löytävät purot ja hyväksyvät ne kutupaikakseen. Purot on mitoitettu ensisijaisesti taimenille sopiviksi.

Kalankasvatuslaitosta varten 45 vuotta sitten rakennettu ainutlaatuinen vesitysjärjestelmä on peruslähtökohta uusien elinympäristöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Vesi otetaan noin puoli kilometriä ylävirrasta metrin paksuista putkea pitkin. Tämän ansiosta vesi tulee purojen yläpäähän yli metrin korkeammalle kuin jokivesi samalla kohdalla. Tämän putouksen avulla puroihin on saatu sopiva virtaus.

Esikuvana Imatran kaupunkipuro

Purojen suunnittelun esikuvana on käytetty Imatran kaupunkipuroa, joka on toteutettu vuonna 2014 useiden toimijoiden yhteistyönä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Saija Koljosen vetämän hankkeen raportin mukaan taimen on noussut puroon luontaisesti, ja syntyneiden poikasten määrä on ylittänyt odotukset.

Poikastiheydet ovat olleet selvästi suuremmat kuin esimerkiksi vastaavan kokoisissa keskisuomalaisissa luonnonpuroissa. Koljonen on arvioinut, että Rantavaaran keinotekoiset kutupurot Naamijoella voisivat parhaimmillaan ylläpitää 2000 poikasen elinympäristöä ja tuottaa jopa 500 vaelluspoikasta vuosittain.

”Ennallistaminen on valtakunnallisesti erittäin merkittävää työtä, kun rakennetulle alueelle palautetaan luontoa. Tällaisia esimerkkikohteita tarvitaan”, Koljonen sanoo.

Kutupuroissa kuusi pientä koskea ja kymmenen talvehtimissyvännettä

”Rantavaaran kutupurot” -kokonaisuus käsittää 400 metriä puroja, joissa on kuusi pientä koskea ja kymmenen talvehtimissyvännettä. Valtaosa puroista on noin kahden-kolmen metrin levyistä, mutkittelevaa uomaa, jonka syvyys on 30–40 senttiä ja virran nopeus 20–40 senttiä sekunnissa.

Pääpurossa virtaa vettä 300 litraa sekunnissa ja muissa vähän vähemmän. Virtauksen säätömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset. Purojen virranohjaimina on käytetty kiviä ja puita. Historia näkyy ”Betonipurossa”, jonka virranohjaimina toimivat betonilohkareet ja käytöstä poistetut rumpurenkaat.

Purot ovat tutkijoiden käytössä

Purot sijaitsevat yksityisellä maalla, mutta hanke on yleishyödyllinen eikä siitä synny taloudellista tuottoa alueen omistajalle tai hankkeen toteuttajalle. ”Hankkeen kustannusarvio on 24 000 euroa, josta Lapin ELY-keskuksen avustus kattaa 60 prosenttia. Muu rahoitus on Tornionlaakson Jalosteen toimijoiden yksityistä rahoitusta ja talkootyötä”, kertoo Birger Ylisaukko-oja.

Hän pitää tärkeänä, että kalankasvatusaltaiden käytössä ollut alue toimii edelleen kalojen elinympäristönä, mutta niin, että myös alueen aiempi historia näkyy. Purot ovat kalantutkijoiden käytettävissä. Vaikka alue on luonteeltaan yksityinen, lohikalojen lisääntymisolojen paraneminen tukee Pellon asemaa Suomen kalastuspääkaupunkina.