Uudessa Luonnontila-verkkopalvelussa luonnon seurantatieto on tiivistetty helppotajuisiksi indikaattoreiksi, jotka kertovat elinympäristöjen tilasta ja niille tyypillisten lajiyhteisöjen kehityksestä.
Palvelussa on sen avausvaiheessa noin 15 indikaattoria, jotka liittyvät muun muassa metsiin, soihin, sisävesiin, maatalousympäristöihin ja tuntureihin. Palvelua täydennetään jatkuvasti uusilla indikaattoreilla.
“Ajantasainen tieto Suomen luonnon tilasta ja kehityssuunnasta on välttämätöntä, jotta voimme arvioida vaikutuksiamme luonnon monimuotoisuuteen”, muistuttaa pääjohtaja Leif Schulman Suomen ympäristökeskuksesta.
Palvelu tarjoaa tietoa niin eri alojen asiantuntijoille, päättäjille, medialle, opetuksen tueksi kuin tavalliselle luonnon tilasta kiinnostuneelle kansalaisellekin. Sivuston sisältöjä käytetään jo nyt esimerkiksi ympäristökasvatuksen materiaaleissa.
Indikaattorit kertovat, miten onnistumme luontokadon torjunnassa
Indikaattoreita tarvitaan luontopolitiikan ja sen toteutuksen arvioinnissa. Niillä seurataan esimerkiksi joulukuussa 2022 tehdyn YK:n biodiversiteettisopimuksen Kunmingin-Montrealin päätöksen toteutumista. Lisäksi indikaattoreilla arvioidaan EU:n biodiversiteettistrategian ja Suomen tulevan kansallisen luontostrategian ja toimintaohjelman vaikuttavuutta.
“Indikaattorit toimivat kuin luonnon lämpömittareina. Niiden perusteella tiedämme, kuinka lähellä tai kaukana olemme luontokadon pysäyttämisestä ja luonnon monimuotoisuuden elpymisen alkamisesta”, kertoo erikoissuunnittelija Aapo Kahilainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Luonnontila-palvelussa jokaisesta indikaattorista pyritään kertomaan tila ja kehityssuunta. Uutena ominaisuutena sivustolla esitetään kokonaiskuva luonnon monimuotoisuuden kehityksestä kaikkien indikaattorien yhteenvetona. Läpinäkyvyyden lisäämiseksi palvelusta löytyvät myös tiedot indikaattoreiden laskentamenetelmistä.
Palvelua tuotetaan luontoalan organisaatioiden yhteistyönä
Indikaattoreiden tiedon tuottavat keskeiset suomalaiset luontoalan tutkimus- ja asiantuntijalaitokset kuten Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen ympäristökeskus, Luonnonvarakeskus ja Metsähallituksen luontopalvelut. Suomen ympäristökeskus koordinoi ja kehittää palvelua.
Indikaattorit perustuvat vakioituihin seurantoihin ja raportointeihin. Jokaisella indikaattorille on nimetty kaksi asiantuntijaa, jotka toimivat lisätietojen antajina esimerkiksi medialle.
“Luonnontilan indikaattorit ovat erinomainen esimerkki luontoalan organisaatioiden yhteistyöstä. Poikkihallinnollista yhteistyötä tarvitaan yhä enemmän, jotta luonnon kehityksestä saadaan kattava kuva”, muistuttaa yksikönjohtaja Aino Juslén Suomen ympäristökeskuksesta.
Ajantasaisuus perustuu kehittyneeseen tiedonhallintaan ja tiedon avoimuuteen
Nyt avattava Luonnontila-verkkopalvelu on täysin uusittu versio vuodesta 2010 saakka toiminnassa olleesta saman nimisestä indikaattoripalvelusta. Uudistamisen yhteydessä indikaattoreiden laskentaa on suuressa määrin automatisoitu, mikä mahdollistaa sen, että mittareista voidaan aina esittää ajantasaisin versio. Automatisointi on voitu tehdä niille indikaattoreille, joiden tausta-aineisto on saatavilla tietokannoista avoimen rajapinnan kautta.
Luonnon monimuotoisuuden indikaattorit vaativat pitkiä, mieluiten kymmenien vuosien seuranta-aikasarjoja ja mittareiden kehittäminen on hidasta. Julkistamisen yhteydessä Luonnontila-verkkopalvelussa on vain osa sinne suunnitelluista noin sadasta mittarista. Suomen luonnon tilannekuva päivittyykin sitä mukaa, kun uusia indikaattoreita saadaan tuotettua. Esimerkiksi meriympäristöjen ja rakennettujen ympäristöjen indikaattorit ovat vielä työn alla.
Esimerkki Luonnontilan indikaattorista: Sisävesien vedenlaadun parantuminen pysähtyi ja tummuminen heikentää vesistöjen tilaa
Sisävesien vedenlaadun heikkenemisen mittarina toimiva kemiallinen hapenkulutus on tällä hetkellä korkeammalla tasolla kuin 2000-luvun taitteessa, jolloin se oli keskimäärin seurantajakson alhaisin. Kemiallisen hapenkulutuksen kasvua selittää eniten turvemaiden ojituksesta aiheutuva humuskuormitus, jota ilmastonmuutos entisestään lisää.
Kemiallinen hapenkulutus on kuitenkin tällä hetkellä alhaisemmalla tasolla kuin se oli seurantajakson alkupuolella 1960-luvulla, jolloin sisävesiin kohdistui vielä voimakasta pistekuormitusta etenkin yhdyskuntien jätevesistä ja kemiallisesta metsäteollisuudesta.
Kemiallinen hapenkulutus on lisääntynyt 2000-luvun aikana sekä kirkkaissa, vähähumuksisissa että tummemmissa humuspitoisissa järvissä. Indikaattori perustuu pintavesien tilan seurantaan, joka muodostaa yhden Suomen mittavimmista luonnon ja ympäristön tilaa kuvaavista aineistoista. Indikaattorissa on mukana 28 vähähumuksista järveä ja 25 humusjärveä.
