Suomen ympäristökeskuksen (Syke) luotsaamissa hankkeissa osallistetaan lapsia ja nuoria tutkimusaineiston keräämiseen. Tavoitteena on luoda valtakunnallinen kansalaistiedeverkosto, jonka avulla kerätään havaintoja meren ja vesistöjen rannoilta.

Erityisesti pienen roskan esiintymisestä kaivataan lisää tietoa. Lisäksi kansalaisten muovitarinoita kerätään muovin käyttöä arjessa selvittävään tutkimukseen.

Tutkimukseen perustuva päätöksenteko vaatii taustalleen tietoa ympäristön tilasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Koska tutkijat eivät ehdi kaikkialle, kansalaisten avulla tietoa saadaan runsaammin ja kattavammin ympäri Suomen.

“Omakohtainen osallistuminen tiedon keräämiseen lisää oppilaiden ymmärrystä tieteen teosta ja tiedon käyttömahdollisuuksista. Sitä voi tehdä niin peruskoulun kuin lukionkin kaikilla luokilla, ja ottaa käyttöön myös kerhoissa ja luontokouluissa”, kertoo tutkija Anna-Riina Mustonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Valmiit materiaalit ohjeistavat roskaisuuden ja vedenlaadun havainnointiin

Syken tutkijat ovat laatineet ohjeet havaintojen tekemiseen ja niiden raportointiin, sekä koonneet lisätehtäviä aihepiiristä rikastuttamaan opetusta. Havainnoitavia asioita ovat rantojen roskaisuus, rantahiekan seassa olevat pienet, alle 2,5 cm kokoiset roskat, sekä veden lämpötila, pH, sinilevä ja näkösyvyys.

Kansalaishavainnointia kehitettiin edellisvuonna yhteistyössä Suomen Partiolaisten ja Tampereen yliopiston kanssa, ja seuraavaksi tavoitteena on saada koulut mukaan toimintaan.

“Tietomme erityisesti rantahiekan pienistä roskista sekä sisävesien roskaisuudesta ovat vielä puutteelliset. Havaintojen avulla pystymme koostamaan ensimmäisen kansallisen arvion sisävesien roskaisuudesta”, Mustonen kertoo.

Onkin siis olennaista raportoida tekemänsä havainnot, jotta niitä voidaan hyödyntää. Raportointi tehdään helpolla verkkosovelluksella, jota voi käyttää kätevästi älypuhelimella.

Lapset ovat motivoituneita kansalaistutkijoita

Materiaalien kehittämisen rinnalla Tampereen yliopiston tutkijat keräävät tutkimusaineistoa, jonka tarkoituksena on tutkia lasten ja nuorten ympäristökansalaisuuden kokemuksia kansalaistieteeseen osallistumisen yhteydessä. Tutkijat ovat haastatelleet 10–14-vuotiaita partiolaisia sekä aikuisia partiojohtajia. Partiolaiset ovatkin suhtautuneet kansalaistieteeseen innostuneesti.

“Lasten kertomuksissa korostuu tutkimisen ja löytämisen riemu: tuntuu hyvältä, kun tekee havainnon tai löytää vaikkapa muovinsirun hiekasta. Tutkiminen on siis innostavaa sinänsä. Aikuiset partiojohtajat taas pitävät erityisen tärkeänä sitä, että havainnot menevät yhteiseen käyttöön: samalla kun touhutaan luonnossa, voidaan olla avuksi ammattitutkijoille”, kertoo tutkija Essi Aarnio-Linnanvuori Tampereen yliopistosta.

Tarinoiden avulla tutkitaan muovin merkitystä arjessa

Tutkimusaineistoa voi tuottaa myös havainnoimalla muovin käyttöä kotona. Oppilaat pääsevät valmiin materiaalin avulla tutkimaan muovia omassa arjessaan ja purkamaan havaintojaan ryhmätyöskentelyn keinoin.

Orientoitumisen jälkeen muovin kestävään käyttöön syvennytään kirjoittamalla tarina. Syken vetämän PlastLIFE-hankkeen tutkijat keräävät muovitarinoita selvittääkseen millainen muovin rooli on lasten ja nuorten arjessa ja miten muovin käyttöä voisi muuttaa ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.