Happamat sulfaattimaat voivat aiheuttaa vakavia haittoja ympäristölle ja rakentamiselle. Riskit on otettava huomioon kaikessa tällaisilla mailla tapahtuvassa toiminnassa jo toiminnan suunnittelussa. Vesi.fi-palvelun uudelle teemasivulle on koottu tietoa siitä, miten happamilla sulfaattimailla pitää toimia, jotta haitoilta vältytään.

Happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla voi syntyä merkittäviä haittoja, kun maata kuivatetaan tai maamassoja kaivetaan ylös. Jos maa pääsee kosketuksiin ilman kanssa, rikkiyhdisteet hapettuvat ja muodostavat rikkihappoa. Happamassa ympäristössä myös haitalliset metallit muuttuvat liukoiseen muotoon ja voivat päätyä pohjaveteen tai vesistöihin.

Teemasivu kertoo haittojen ennakoinnista ja ehkäisemisestä

Tietoa happamilla sulfaattimailla toimimisesta on koottu uudelle teemasivulle:

Teemasivu opastaa, kuinka haittoja voidaan ennakoida ja vähentää. Toimet on kuvattu erikseen neljälle toimintasektorille: 1) maataloudelle, 2) metsätaloudelle, 3) rakentamiselle ja ruoppaukselle sekä 4) maankäytön suunnittelulle. Tärkeintä on välttää kajoamasta potentiaalisesti happamiin sulfaattimaakerroksiin. Jos kaivaminen tai kuivatus on kuitenkin välttämätöntä, kaivumassojen ja alueelta purkautuvien vesien käsittely on suunniteltava huolellisesti.

Toimiminen happamilla sulfaattimailla lisää väistämättä kustannuksia. Esimerkiksi rakentaminen voi vaatia korroosiosuojattujen teräs- ja betonirakenteiden käyttöä, massojen stabilointia ja muuta maiden ja vesien käsittelyä.

Ilmastonmuutos kasvattaa riskejä

Erityisesti rannikon jokivaluma-alueilla vedenlaatu ja vesiluonto kärsivät happamuudesta ja haitallisista metalleista. Kun tulvat ja rankkasateet huuhtovat hapanta kuormitusta vesistöön, veden pH-taso laskee äkillisesti ja voimakkaasti, mikä johtaa pahimmillaan kalojen ja muun eliöstön kuolemaan.

Ilmastonmuutos uhkaa lisätä sulfaattimaiden ympäristöhaittoja. Vaikka ongelmat syntyvät käytännössä aina ihmisen toiminnasta, äärisäät pahentavat tilannetta. Lisääntyvät kuivuuskaudet alentavat pohjaveden pintaa, jolloin uusia maakerroksia altistuu hapettumiselle ja happamuusriskit kasvavat.

Riskejä voidaan hallita, yksittäisten toimenpiteiden lisäksi, soveltamalla valuma-aluesuunnittelua. Huolellinen suunnittelu tekee mahdolliseksi kohdistaa maankäytön ja vesiensuojelun toimet valuma-alueella niin, että rakentaminen ja ojitukset ohjautuvat riskialueiden ulkopuolelle, jolloin ympäristökuormitus vähenee. Valuma-alueen vesienhallinnassa tärkeimpiä menetelmiä ovat erilaiset luonnonmukaiset, vettä viivyttävät ratkaisut.